perjantaina, lokakuuta 21, 2011

Varjobudjetti

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä julkaisi varjobudjettinsa 19.10.11. Keskisuomalainen ja monet muut paperilehdet julkaisivat Perussuomalaisten varjobudjetista vain ylimalkaisia uutisia. Siitä huolimatta,että varjobudjetti sisältää todella radikaaleja ja uusia elementtejä. Mm. Suomen sisäisten veroparatiisien saaminen verotuksen piiriin.

(lainaus alkaa)

Perussuomalaiset haluavat laajentaa veropohjaa oikeudenmukaisella tavalla ottamalla
verotuksen piiriin suurten säätiöiden ja yhdistysten saamat pääomatulot, kuten osingot, vuokratulot ja myyntivoitot. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on arvioinut, että pelkästään viiden suurimman säätiön vuosittainen veroetu oli 29–45 miljoonaa euroa vuosina 2004–05. Säätiöiden varallisuudeksi VTV arvioi 12–15 miljardia euroa.5

Nykyinen verojärjestelmä on luonut suursäätiöille eräänlaisen veroparatiisin, jonka puitteissa varakkaat yksilöt voivat paeta verotusta lähes kokonaan ja suursäätiöiden kautta he voivat harjoittaa merkittävää yhteiskunnallista valtaa. On kohtuutonta,että pienetkin yritykset, jotka toimivat markkinariskin alaisena, joutuvat maksamaan pääomaveroa, kun todella vauraat yhdistykset ja säätiöt saavat vakaat pääomatulonsa verottomina.

Perussuomalaisten kaavailema uudistus koskisi ainoastaan suurimpia säätiöitä ja

hyvin varakkaita yhdistyksiä.6  Suomessa on lukuisia pieniä yhdistyksiä ja säätiöitä, joiden toiminta riippuu verottomista pääomatuloista, joten niiden pääomatulot voitaisiin jättää verovapaiksi esimerkiksi 100 000 euroon asti. Verokanta voisi myös olla yleistä pääomaverokantaa alempi, esimerkiksi 15 %.Säätiömuotoisia yliopistoja emme asettaisi pääomaverotuksen piiriin. Uudistus ei myöskään koskettaisi lainkaan valtaosaa suomalaisista yhdistyksistä ja säätiöistä. Se ei esimerkiksi haittaisi ns. Linnanmäki-tyypin yleishyödyllisiä säätiöitä ja yhdistyksiä, joiden tulot koostuvat muualta kuin pääomatuloista.

5 Ks. Säätiöiden valtiontuki ja valvonta, Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 210/2010.

6 Esimerkiksi vuonna 2001 Suomen varakkaimpien säätiöiden "top 10" oli seuraava: Svenska Kulturfonden, Sigrid Juselius Stiftelse, Suomen Kulttuurirahasto, Stiftelsen för Åbo Akademi, Tampereen Vuokratalosäätiö (VTS-kodit), Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Brita Maria Renlunds Minne, Svenska Litteratursällskapet i Finland r.f., Emil Aaltosen Säätiö sekä Föreningen Konstsamfundet r.f. Näiden varallisuus oli noin 100–830 miljoonaa euroa. Ks. Manninen, Maarit (2005), Säätiöt Suomessa, Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore, Julkaisuja 7/2005, s. 40.

(lainaus loppuu)

keskiviikkona, lokakuuta 12, 2011

Kuluttajaneuvonta ja kuluttajaliike

Eilen olin "elintarvikeketjun vastuullisuuden konseptointi liiketoimintamahdollisuudeksi-tutkimushankkeen" työpajassa tuomassa kuluttajan näkökulmaa tilanteeseen. Kuluttajapanelistina oleminen on mukava tapa vaikuttaa silläkin saralla. Siihen liittyen täytyykin ottaa esille tämä valitettavan yleinen tilanne Suomessa.

Kuluttajaneuvonnassa on asiakaspula. Tosin valikoivasti. Asiakaspula vaivaa ruotsinkielistä neuvontaa,mutta vastaavasti suomenkieliseen palveluun pääsy on vaikeaa. Sama vaikuttaa koskevan kaikkia elämän aloja Suomessa koulutuksesta terveydenhuoltoon.

Lähde: Hbl 3.10.2011 Camilla Ahlbom.

Kuluttajavirastossa on kolme (3) kuluttajaneuvojaa. Kaksi miestä ja yksi nainen. Kaikki kolme (3) puhuvat sekä suomea että ruotsia.¨

(lainaus alkaa)

"Esa Soukka on sitä mieltä,että aivan hyvin voitaisiin soittaa myös ruotsinkieliseen palveluun - he voivat palvella molemmilla kielillä ja aikaa on."

"Annika Granvik on eri mieltä. Ruotsinkielinen numero pitää olla ruotsinkielinen. Suomenkieliset voivat soittaa siihen,mutta heitä palvellaan ruotsiksi."

"Käytännössä on käynyt niin,että suomenkieliset kääntyvät ruotsinkielisen numeron puoleen saadakseen vastauksen kysymyksiinsä ja puhuvat Soukan ja Kaarle Jaakkolan kanssa ruotsiksi."

(lyhennetty - käännös Jarmo Ryyti)

Kuluttajavirastoon ei pääse kuluttajaneuvojaksi jos ei osaa molempia kotimaisia. Silti vain ruotsinkielisellä  kuluttajaneuvojalla ei ole velvollisuutta palvella molemmilla kotimaisilla kielillä. Ilmeisesti palkkakin on sama siitä huolimatta? Vaikka ruotsinkielisiä on vain 5 % niin kuluttajaviraston kuluttajaneuvonnassa tuon 5 %  käyttöön on resurssoitu 1/3 neuvojista.

Tätä samaa epäsuhtaa vaatii Rkp kaikissa valtakunnallisissa organisaatiossa. Suomalaisuuden liitonkin valtion apu vietiin tuolla pelillä Ville Itälän (kok) suosiollisella avustuksella.

Liputusneuvontaa olisi pitänyt antaa myös ruotsiksi. Sellaista vain ei koskaan pyydetty Suomalaisuuden liitosta. Olisi pitänyt palkata toinen henkilö pienen yhdistyksen toimistoon istumaan tyhjän panttina.

Helsingissä, kaupungissa,jossa asuu eniten suomenkielisiä, on vain kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä terveyskeskuksia. Kaksikielisiin terveyskeskuksiin työhön päästäkseen vaaditaan päästötodistuksessa molempien kotimaisten kielten suoritus. Sitten on erikseen hiljaiset ja rauhalliset vain ruotsinkielisiä varten perustetut erilliset apartheid-vastaanotot.

Valtakunnallisten vammaisjärjestöjen valtion avun ehtona on toiminta molemmilla kotimaisilla kielillä. Sitten on vielä erikseen ruotsinkieliset vammaisjärjestöt. Ne saavat omat valtion apunsa eivätkä palvele suomeksi. Pelisäännöt vaihtuvat.

Tätäkö suomalaiset haluavat oikeesti?

Kuluttajavirasto.  Soitellaan