Päivitetty kielipoliittinen strategia Suomelle

Suomen kannattaisi päivittää kielipoliittista strategiaansa. Ruotsi uusii kielilainsäädäntöään nimenomaan englannin vaikutusvallan vähentämiseksi. Ruotsin kielestä tehdään lainsäädännöllä Ruotsin ainoa virallinen kieli.
Suomessa olisi syytä argumentoida suomen kielen aseman vahvistamistarvetta samalla tavoin; englannin kielen ylivallan estämistarpeella. Samat argumentit,joita käytetään Ruotsissa voidaan ottaa käyttöön Suomessa. Sillä tavalla voidaan perustella tarvetta antaa suomen kielelle virallisen kielen asema Suomen perustuslaissa. Suomen perustuslaki ei tunne käsitettä virallinen kieli, vaikka julkisuudessa toista usein väitetään.

Tätä lähestystapaa käyttäen voidaan saavuttaa päämäärä: suomen kielestä ainoa virallinen kieli Suomeen.

Nykyinen lähestymistapa, jossa ruotsille on annettu Suomen kielipoliittisessa keskustelussa se asema, joka on englannilla Ruotsin kielipoliittisessa keskustelussa ei ole paras mahdollinen. Tai ainakin kannattaisi pohtia olisiko siinä säätämisen varaa. Samalla vähenisi kielikiistely ruotsinkielisen vähemmistön ja vaikutusvaltaisen Rkp:n ja sen säätiöiden edustajien kanssa. Ei kai suomalainen kansanpuolue, Rkp, rupea puolustamaan englannin ylivaltaa? Eikä suomalainen kansanpuolue voi toimia suomen kielen aseman vahvistamista vastaankaan ollakseen uskottava suomalainen puolue.

Englannin kielen vaikutuksen vähentäminen käy perusteeksi ruotsin kielen aseman parantamiseksi Ruotsissa. Sama argumentti menettelee suomen kielen aseman vahvistamisen puolesta Suomessa! Kuka voi esittää,että pienen 5-prosenttisen vähemmistön kieli voisi olla Suomessa virallinen kieli! Ei sellaista hullua olekaan! Tälla tavoin tulisi uusia kannattajia Suomen kielilainsäädännön ja Suomen perustuslain muutoksen toteuttamiseksi. Samalla Suomalaisuuden liitto profiloituisi uudella tavalla julkisuudessa.

Osana päivitettyä strategiaa suomenruotsi määritellään kotimaiseksi kieleksi toisin kuin nyt, kun se asema on annettu Ruotsin kielelle.Suomalaisuuden liitto ojentaisi näin "sovinnon käden" yli kielirajan,kun suomenruotsi saisi Suomalaisuuden liiton ansiosta kotimaisen kielen aseman ja suomenruotsia alettaisiin kehittää kotimaisena kielenä valtion tuella.
(Kuva: Suomen Mieli 1/2005 )

Uusi Jyväskylä ja sen nimestä

Päijänteen rannalle syntyy 1.1.2009 pieni suurkaupunki Jyväskylä. Asukkaita Jyväskylässä on tuolloin lähes 130 000 ja kasvutarina jatkuu.

Korpilahti, Jyväskylän maalaiskunta ja Jyväskylä muodostavat 1.1.2009 uuden Jyväskylän. Aikaisemmin ovat jo yhdistyneet Säynätsalo ja Jyväskylä.

Nykyiset Säynätsalon ja Korpilahden kaupunginosat olivat aikoinaan Hämeen lääniä. Se näkyi mm. autojen rekisterikilvissä, jotka olivat H-alkuisia. Jyväskylään rekisteröityjen autojen rekisterikilvet olivat V-alkuisia.

Yleinen väärinkäsitys on, että Jyväskylän nimessä oleva "jyväs" viittaisi peltoviljelyyn. Ei sinne päinkään. Jyväs tarkoittaa järven pinnalle muodostuvien pienten aaltojen aiheuttamia auringossa loistavia "jyväsiä". Järvi on jyväsillä kun se ei ole peilityyni eikä se lainehdikaan. Järvi on silloin kauneimmillaan, jyväsillä.

Jyväskylä on viimeisin tyhjästä perustettu kaupunki Suomessa. Vuonna 1937 silloisen kaupungin alueella oli markkinapaikka ja jokunen talo, mutta kylästä ei voinut puhua.

Päijänteen rannalle ei oltu perustettu yhtään kaupunkia Ruotsin vallan aikana toisin kuin nykyisen Vähä-Ruotsin suurten järvien rannoille. Suomi oli Ruotsille vain halvan ihmistyövoiman ja raaka-aineiden lähde. Silloisen itäisen ja läntisen Ruotsin suhde oli osa Euroopan sisäistä kolonialismia, josta kärsivät ankarasti suomalaisten lisäksi irlantilaiset ja virolaiset.

Markkinaoikeuksia oli haettu Jyväskylän kappelille Laukaan pitäjään useita kertoja aina 1600-luvun lopulta alkaen, mutta Ruotsia ei silloisen Ruotsin itäosien kehittäminen kiinnostanut.

Vasta Venäjän tsaarin Nikolai I ansiosta Jyväskylän kappeli sai kaupunkioikeudet vuonna 1837. Siitä alkoikin huima kehitys kuten muuallakin Suomessa. Ruotsin vallan aikaisesta riistämisen sijasta Suomea alettiin kehittää. Alettiin sallia opiskelu myös suomen kielellä.
(Jyväskylän lyseo 1857, Jyväskylän seminaari 1863)

Jk. Mielenkiintoista. Jyväsillä olevista järvistä ei löydy kuvia netistä. Yhtä kuvaa lukuunottamatta, jota ei saa käyttää. Sekin on otettu muussa tarkoituksessa. On tyyntä järven selkää. On myrskyävää järveä. On tuulen ja laivojen aikaansaamia laineita vaikka kuinka paljon.

(Kuva: Ksml 14.1.2008 Jyväskylässä on kaksi Kauppakatua)

Suomalaisten kansallislaulu

Suomalaisten kansallislaulu Finlandia. Sävellys J.Sibelius, sanat V.A.Koskenniemi.

Suomalaisten kansallislaulua ei pidä sotkea Suomen kansallislauluun, jonka sävelsi kiertävä saksalainen musikantti ja sanoitti kielitaidoton porvoolaismies ruotsiksi.

Joulun tienoon ruokaperinteitä meillä päin

Jouluksi on tapana hankkia ja valmistaa perinteisiä suomalaisia jouluruokia. Tässä on alustavaa luetteloa melkein pakollisista jouluherkuista.

Punahapankaali on osa meidän joulumme perinteitä jo ammoisilta ajoilta. Paprikanmakuinen kasvisleike on osa joulun ruokaperinteitä myös. Sitten jääkaapissa on tietenkin odottamassa marinoitu tofu. Se maustetaan paprikalla ja currylla ja paistetaan joulupäivänä pannulla. Ilman tofua ei tulea oikea joulu.

Marinoidun tofun kera maistellaan alkupaloina katkarapuja, muikun mätiä ja sitä punahapankaalia. Lisäksi valkosipulin kynsiä jouluisen valkoisessa balsamicossa. Pippurilla hiukan terästettynä tietekin. Näillä joulueväillä selviää aika kivasti.

Joulujuomana on vanhastaan Olvin musta olut. Ehkä hiukan makeaa punaviiniä eteläisistä joulumaista. Siitä sitten siirrytäänkin pikku hiljaa vanhaan jouluiseen jälkiruokaan, rommissa marinoituihin luumuihin. Ne on Kustaa Vilkunan vuotuisen ajantiedon mukaan laitettu muhimaan viimeistään syyskuussa. Niin meilläkin. Sitten maistellaan, jos vatsa vetää, kirkkaassa viinassa ja rommissa marinoituja mustia viinimarjoja. Järjestys saa olla toisinpäinkin. Toisena joulupäivänä eli Tapanin päivänä maiskutellaan syksyllä tehtyä metsävadelmalikööriä. Ihan vaan vähän jälkiruokana nauttien vuoden sadosta.

Joulun perinteitä pitää kunnioittaa ja viedä eteenpäin. Mistä kaikkialta nuo perinteet ovatkaan tulleet Suomeen? Siitä ei juuri tiedetä mitään, niin kauan siitä on aikaa kulunut.

(Kuva: Jyväskylän yliopiston museon kokoelmista)