torstaina, marraskuuta 20, 2008

Suomen uusi kielilaki (tavoite)

Suomen on syytä seurata EU-naapureita ja päivittää kielilainsäädäntönsä länsieurooppalaisten standardien mukaiseksi. Ohessa Heikki Talan suomentama Ruotsin uusi kielilaki, jossa sana "Ruotsi" ja "ruotsin" kieli on korvattu sanoilla "Suomi" ja "suomen" kieli.
Tätä Suomen uutta kielilakiehdotusta toivotaan kopioitavan ja levitettävän eteenpäin verkossa, paperiversiona, suullisesti ja kirjallisesti.

(käännöslainaus alkaa)

ESITYS SUOMEN UUDEKSI KIELILAIKSI

1 kappale
Yleiset määräykset

1 §
Virallinen kieli
Suomen virallinen kieli on suomi.

2 §
Viralliset vähemmistökielet
Suomen viralliset vähemmistökielet ovat ruotsi, romani, viittomakieli ja saame. Virallisten vähemmistökielten asemasta säädetään yksityiskohtaisesti erillisessä laissa.

3 §
Lain tarkoitus
1. Tämän lain tarkoitus on varmistaa suomen kielen käyttö kaikilla yhteiskuntasektoreilla ottaen huomioon kansalliset vähemmistökielet ja kotikielet, sekä määritellä kielelliset oikeudet varmistamalla Suomen kansalaisille oikeus käyttää virallista kieltä kaikissa yhteyksissä.
Suomen kielellä on erityisasema, niin että sen edellytetään olevan kaikkien kansalaisten yhteinen kieli. Samalla painotetaan, että kaikkien kansalaisten tulee hallita suomea enemmän tai vähemmän.
2. Tavoitteena on, että jokaisen oikeus hyviin yhteiskunnallisiin palveluihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin taataan riippumatta siitä, mitä kieltä puhuu, sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman että hänen pitää niitä erityisesti pyytää.
3. Viranomaisilla on oikeus antaa parempaa kielellistä palvelua kuin mitä tämä laki edellyttää.

4 §
Lain soveltamisala
1. Tätä lakia sovelletaan kaikkeen julkisen sektorin toimintaan, valtion päämieheen, hallitukseen, ministeriöihin, virastoihin ja liikelaitoksiin, oikeuslaitokseen sekä muihin valtion viranomaisiin, maakunnallisiin ja kunnallisiin viranomaisiin kuten myös kaikkiin laitoksiin, joita rahoitetaan verovaroilla kuten opetuslaitokseen, pääasiassa suomalaisten omistamiin yrityksiin tai yrityksiin, joiden pääkonttori on Suomessa sekä kaikkiin yrityksiin, joilla on jokin sopimus suomalaisten viranomaisten kanssa ellei toisaalla tosin säädetä.
2. Erityissäädöksiä tulee laatia siinä tapauksessa, jos kielten käyttö yksityisissä yrityksissä, organisaatioissa, laitoksissa aiheuttavat painetta kansalaisten oikeutettuihin vaatimuksiin.
3. Tätä lakia ei sovelleta kielten käyttöön epävirallisissa yhteyksissä, yksityisessä ja sisäisessä kommunikoinnissa, eikä uskonnollisten yhteisöjen palveluksissa, rituaaleissa tai muussa toiminnassa.

5 §
Muut kielet
1. Kotikielellä (myös nimitys äidinkieli) tarkoitetaan jatkossa kieltä, jota puhuvat Suomeen muuttaneet tai heidän jälkeläisensä ja joilla ennen muuttoa Suomeen suomi ei ollut äidinkieli tai ensimmäinen kieli.
2. Vieraalla kielellä tarkoitetaan kieltä, jonka henkilö on oppinut äidinkielensä jälkeen muussa ympäristössä kuin missä sitä kieltä normaalisti puhutaan. Milloin tätä nimikettä käytetään tässä laissa kieltä käsitellään suhteessa suomen kieleen. Moderneilla kielillä jatkossa tarkoitetaan kieliä, joita opetetaan tai on opetettu Suomessa, mm. englanti, saksa, ranska ja venbäjä, sekä peruskoulu-, lukio- ja korkeakoulutasoilla.

2 kappale
Erityismääräykset

6 §
Julkisen hallinnon kieli
1. Kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus käyttää suomea kaikissa mahdollisissa virallisissa yhteyksissä
2. Kaikkien oikeusvoimaisten asiakirjojen on oltava saatavilla suomen kielellä.
3. Kaikissa konferenssien ja muiden kokoontumisten julkisissa asiakirjoissa tulee olla mahdollista käyttää suomea.
4. Julkisen hallinnon tehtäviä tekevien on kansalaisten kanssa käytävässä kirjallisessa viestinnässä käytettävä selkeää ja ymmärrettävää suomea.
5. Suomessa vain suomen kieli on kaikille pakollinen kieli.
6. Kansallista vähemmistökieltä puhuvalla on oikeus käyttää omaa kieltään kaikissa viranomaisissa niillä alueilla, missä kieltä on perinteisesti puhuttu. Heillä on myös oikeus tulla kohdatuksi omalla kielellään.
7. Kansalaisella, joka ei hallitse suomea on oikeus tulkkipalveluun kaikissa viranomaisissa.
8. Kaikkien verovaroin rahoitettujen suomalaisten viranomaisten, instituuttien, laitosten ja yhteisöjen velvollisuus on puolustaa ja kehittää suomen kieltä, niin että se jatkuvasti on yhteiskuntaa ylläpitävä kieli näiden yhteisöjen toiminnassa.
9. Suomen hallituksen ja eduskunnan on turvattava riittävä rahoitus erilaisille kielenhuoltolaitoksille, Suomen Akatemialle, Suomen kielen tutkimuskeskukselle, ym., jotta ne voivat huolehtia niille kuuluvista tehtävistä ja velvoitteista.
10. Muissa laeissa, asetuksissa ja ohjeissa on lisämääräyksiä siitä, miten suomen kieltä on käytettävä. Myös kansallisten vähemmistökielten, viittomakielen ja kotikielten käytöstä on erillisiä määräyksiä.

7 §
Opetuskieli peruskoulussa ja lukiossa
1. Suomen peruskoulun ja lukion ensisijainen tavoite on että kaikki kansalaiset hallitsevat suomen lisäksi kaksi vierasta kieltä. Kansallinen vähemmistökieli tai kotikieli voi korvata toisen näistä kielistä.
2. Kansallista vähemmistökieltä voidaan käyttää ensimmäisenä opetuskielenä sekä peruskoulussa että lukiossa.
3. Opetusaika muulla kielellä kuin suomeksi julkisesti rahoitetuissa peruskouluissa ja lukioissa ei saa ylittää yhtä kolmasosaa kokonaisopetusajasta (lukuun ottamatta pelkkiä kieliaineita). Koulujen, joissa annetaan toiskielistä opetusta (poikkeuksen pelkät kieliaineet), on osoitettava opetussuunnitelmassa, miten suomenkielistä ainesanastoa käytetään hyödyksi ja ylläpidetään sekä yhteiskuntaa kantavana kielenä että opiskelijoille yksilöllisesti. Poikkeuslupa, joka perustuu kaksikielisyyden ja on perusteltua pedagogisista syistä, voidaan myöntää alueille, joilla on merkittäviä kotikielten keskittymiä. Poikkeuslupa voidaan myöntää myös sellaisten lasten kieltenopintoihin, joiden vanhemmat viipyvät Suomessa vain etukäteen tiedetyn rajoitetun ajan. Koulut, joiden opetusaika muulla kielellä kuin suomeksi ylittää kunnallisille kouluille määrätyn aikamäärän, eivät saa lainkaan verovaroin maksettua tukea.4. Kaikki lapset, joilla vanhemmalla suomi ei ole äidinkieli, on oikeus saada koulutus äidinkielessään peruskoulussa ja lukiossa.
5. Kansallinen suomen kielen koe järjestetään peruskoulun vuosikursseilla 2, 5 ja 9, jotta voidaan tarkkaan seurata oppilaiden kielellistä kehitystä ja varhain puuttua yksilölliseen kielenkehitykseen..
6. Lukiossa järjestetään kaksi suomenkielistä koetta kirjallisuustiedon suullisessa ja kirjallisessa esitystaidossa, joilla painotetaan aineen merkitystä oppiaineena ja suomen asemaa maan yhteisenä kielenä.
7. Opetusta voidaan antaa ruotsin, venäjän ja viron kielessä peruskoulussa ja lukiossa, jonka tarkoitus on ylläpitää naapurimaihin suuntautuvaa kielellistä ymmärtämystä.
8. Tietoja kahdessa yllä mainitussa vieraassa kielessä suomen lisäksi pidetään edellytyksenä korkeakouluun pääsemiseksi, ja toista näistä vieraista kielistä pitää hallita hyvin.
9. Suomen ja muiden kielten opetuksesta peruskoulussa ja lukiossa säädetään tarkemmin muissa laeissa ja asetuksissa.

8 §
Opetuskielet yliopistoissa ja korkeakouluissa
1. Korkeakoulun sisäinen työkieli samoin kuin kirjeenvaihtokieli Suomen viranomaisten kanssa on suomi.
2. Opetuskieli korkeakoulussa on normaalisti suomi. Äidinkieleltään suomenkielisillä on aina oikeus opetukseen suomeksi.
3. Opetusta voidaan antaa englanniksi tai muulla vieraalla kielellä, jos ryhmä opiskelijoita ei hallitse suomea, tai se on perusteltua aineen luonteen tai tieteellisen tason ja suuntautumisen takia. Kieliaineissa opetus annetaan asianomaisella kielellä.
5. Suomenkielisellä opiskelijalla on aina oikeus suorittaa tutkinnot omalla kielellään. Ulkomaalaisella opiskelijalla on oikeus englannin tai muun vieraan kielen käyttämiseen.
6. Opetushenkilöstön tulee hallita suomi, englanti tai muu vieras kieli. Sen, joka ei hallitse suomea, on opeteltava tyydyttävä suomen kieli viimeistään kahdessa vuodessa työsuhteen alkamisesta. Tyydyttävällä suomella tarkoitetaan, että asianomainen pystyy kommunikoimaan ymmärrettävällä suomen kielellä.
7. Tieteelliset artikkelit ja opinnäytteet voidaan kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai muulla vieraalla kielellä. Erivapauden voi saada muulle vieraalle kielelle, jolla on kehittynyt tieteellinen sanasto.
8. Opinnäyte, joka on kirjoitettu suomeksi tai muulla vastaavalla kielellä paitsi englannilla, on varustettava kattavalla englanninkielisellä yhteenvedolla, joka on 10-15 prosenttia opinnäytteestä. Englannilla tai muulla vieraalla kielellä kirjoitettu opinnäyte on varustettava kattavalla suomenkielisellä yhteenvedolla, joka on 10-15 prosenttia opinnäytteestä.
9. Valtion on aina huolehdittava taloudellisella tuella, että tarjolla on riittävästi suomenkielistä kurssikirjallisuutta, vähintään puolet peruskurssitasolla, jotta voidaan pitää yllä suomenkielistä tieteellistä sanastoa.
10. Yliopistoilla ja korkeakouluilla on erityinen vastuu pitää yllä suomea tieteellisenä kielenä tiedottamalla relevanteista tieteellisistä tuloksista ymmärrettävällä suomella ja kattavalla sanastolla.
11. Korkeakoululaitoksen on seurattava kielenkehitystä korkeakouluissa mm. keräämällä asiaan kuuluvia tilastoja.
12. Täydentäviä määräyksiä annetaan yliopistolaissa ja -asetuksessa.

(käännöslainaus loppu)

Tässä vielä linkki Viron kielilakiin,joka on ollut selvästi Ruotsin kielilain esimerkkinä.
(Kuva: Suomalaisuuden liitto)

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Uusi Jyväskylä - vanhat kujeet

Viaton uutinen Keskisuomalaisessa 11.11.2008:
"Perussuomalaisten Kauko Tuupainen haluaa, että Jyväskylän valtuutetut kieltäytyisivät heille annettavista ilmaisista teatterilipuista. Jyväskylän kaupunginteatteri on aloitteen mukaan useana vuonna lähettänyt kaikille valtuutetuille henkilökohtaisen kutsuvieraskortin, joka on tarkoitettu kahdelle hengelle. Kortilla on päässyt vapaasti kaikkiin kaupunginteatterin omiin esityksiin. Ehdotan, että uuden Jyväskylän valtuuston jäsenet kieltäytyvät jatkossa vapaalipusta ja suosittelevat niiden antamista vaikkapa Jyväskylän työttömien yhdistyksen jäsenten käyttöön tulevana vaalikautena, sanoi Tuupainen."

Uutisessa oleellista on itse asiassa se, että uutisen ohessa paljastuu ilmeisen perinteinen ja pitkäaikainen lahjastelukäytäntö. Kaupunginteatteri antaa kausikortin kaupunginvaltuutetuille, jotka päättävät kaupunginteatterin raha-avustuksesta. Kausikortin hinta on normaalisti 76 €. Kaupunginteatteri antaa kausikortin myös kaupunginvaltuutetun seuralaiselle. Lahja on siis 152 euron arvoinen per näytäntökausi. Lahjoitus tehdään valtuutetulle kuitenkin koko valtuustokaudeksi! Lahjan arvo on täten yhteensä 608 €. (Ksml 16.11.2008)Vähemmästäkin on aloitettu lahjustutkimuksia tässä maassa.
Lahjan saa 150 henkilön suuruinen joukko, jolloin lahjan yhteisarvo on 11 400 €/näytäntökausi. Kausikortti annetaan kuitenkin koko valtuustokaudelle eli neljäksi (4) vuodeksi.
Näin ollen kaupunginteatterin suhdetoiminta maksaa teatterille 45 600 €. Kaupunginvaltuuston myöntämä budjettiraha kiertää siis takaisin budjetoinnista päättäville tuolta osin. Ikiliikkuja on keksitty Jyväskylässä!

Oleellista ei ole kuitenkaan lahjan arvo vaan periaate. A
siaa pitäisi tarkastella sen symbioosin näkökulmasta joka vallitsee julkisen vallan käyttäjien ja julkisen vallan tuen varassa toimivien toimijoiden välillä.

Kaupungilta raha-avustuksia lobbaavat pyrkivät vaikuttamaan julkisen vallan käyttäjiin antamalla julkisen vallan käyttäjille lahjan. Eikö se ole korruptiota! Molemmat osapuolet tietenkin kieltävät, että niillä lahjoilla olisi vaikutusta päätöksentekoon.

Ovatko kaupunginteatterilta vapaalippuja teatteriesityksiin saaneet valtuutetut jäävänneet itsensä kaupunginteatterin avustuksista päätettäessä? Onko kaupunginvaltuusto sen jälkeen edes päätöksentekokelpoinen? Eikö kaupunginteatterin avustuksista päätämässä pitäisi silloin olla varavaltuutetut, jotta päätös olisi lainvoimainen? Lisäksi Jyväskylässä toimii useita eri teattereita. Saavatko he tasapuolisen kohtelun kaupunginvaltuutetuilta kun hakevat toimintaansa mahdollisesti tukea?

Minkälaisia muita lahjoituksia erilaiset tahot kaupunginvaltuutetuille, lautakunnan jäsenille ja kaupungihallituksen jäsenille ja viranhaltijoille antavatkaan? Kausikortteja jäähalliin, jalkapallokentälle, raveihin, autokilpailuihin, tuettuja tutustumismatkoja Suomessa ja ulkomailla tehtyihin ratkaisuihin eri toimialoilla?

Urheiluseurat ainakin ovat joka käänteessä vaatimassa kaupungilta rahallista tukea toimintaansa erityisesti lajeissa, jotka ovat suoranaista liiketoimintaa. Avoimessa läpinäkyvässä hallinnossa kaikki pitäisi olla äänestäjien ja kaupunkilaisten tiedossa. Tämä uutinen toi vahingossa päivänvaloon ilmeisen pitkään jatkuneen lahjusteluperinteen.

Lisätietoa korruptiosta:
Transparency International
Group of States against corruption
Korruptio Wikipedia

torstaina, marraskuuta 13, 2008

Jyväskylä-brändi kehittyy ja uudistuu

Brändi on nimi, joka tunnetaan jossakin tietyssä kohderyhmässä. Brändi voi olla mikä tahansa organisaatio,yritys, henkilö, tuoteryhmä, tuote tai palvelu. Brandi synnyttää brändin kohteesta sen ominaisuuksia kuvaavia mielikuvia. Brandi on yhtenäinen kokonaisuus, enemmän kuin osiensa summa. Kuntien brändi, asema, ihmisten mielikuvissa vaihtelee. On sellaisia kuntia, jotka vain harvat tuntevat ja sellaisia kuntia,jotka ovat hyvin tunnettuja.

Kunnan brandi on vahva jos kunta tunnetaan laajasti. Vastaavasti kunnan brandi on heikko jos kunta tunnetaan heikosti tai sen olemassaolosta ei edes tiedetä mitään. Brändimielikuva voi olla positiivista tai negatiivista tai niiden yhdistelmä. Brändi erottelee ja vaikuttaa ihmisten tekemiin päätöksiin. Vahva brändi myös suojaa silloin kun tulee epäonnistumisia.

Mitkä tekijät luovat Jyväskylä-brändiä? Ihmiset, rakennukset, sijainti, infrastruktuuri, tarinat ja kertomukset, omat ja muiden kokemukset Jyväskylästä ja jyväskyläläisistä.

Eräs tapa selvittää brändi on kysyä mitä ensimmäiseksi tulee mieleen Jyväskylästä. Ilmeisesti tunnetuin jyväskyläläinen on alkoholisti. Toiseksi tunnetuin oli syytteessä vakoilusta, mutta vapautettiin syytteestä. Mieleen ensimmäisenä voi tulla myös joku urheiluseura kuten Kiri, Jyp, JJK, Happee tai Jyps. Ehkä Lapista Jyväskylään muuttanut hiihtovalmentajakin? Se tietää joka kysyy.

Alkoholi saattaa olla keskeinen brändimielikuvaa muodostava tekijä Jyväskylästä. Ainakin alkoholin varaan lasketaan paljon Jyväskylä-brändin rakentamisessa. Paikallislehti repii lööpeissään ilouutisen. Seppälään on avattu uusi Alkoholiliike ja vain muutama sata metriä naapuri-Alkosta! Säännöllisin väliajoin käydään keskustelua Kävelykadun alkoholin vähittäismyynnin edistymisestä ja viinaterassien vetovoimsta. Mikä juottola ehtii ensimmäisenä avaamaan alkoholin jakelupisteen ulkoilmassa keväällä. Kuka on kehittänyt pisimpään syksyllä toimivan alkoholin jakelupisteen. Liikuttava tarina alumiinitalossa toimivan alkoholin vähittäismyyntipisteen vaikeuksista on ollut jatkuvassa paikallislehtien seurannassa. Näin ollen Jyväskylän merkittävin brändiä vahvistava tekijä on viina ja sen vähittäisjakelu eri muodoissaan. Ei siis alkoholin valmistus,vaan sen juominen. Sillä erotutaan alueista,missä alkoholi tuotetaan.

Ranskassa, Italiassa, Saksassa, Keski-Euroopassa alkoholin valmistus eri muodoissaan on alueen brändin keskeinen osatekijä eikä niinkään alkoholin juominen...Cognac,Champagne, Bordeaux, Chianti, Mosel, Dortmunder, Pilsen, Budvar...

Jyväskyläläinen metsävadelmalikööri: Jyväskyläläisiä metsävadelmia, suomalaista Koskenkorva-viinaa ja varsinaissuomalaista sokeria. Mausteeksi sekaan jyväskyläläinen mustaviinimarjapensaan lehti. Metsävadelmat ja kirkas Koskenkorva kuukaudeksi lasiastiaan. Sen jälkeen lisätään sokeri. Marinointiaika vähintään 2-3 kk. Sopii erityisesti suomalaisen viilin, maitorahkan ja jäätelön kera. Tuote on K 18.
(Kuva: Jarmo Ryyti)

torstaina, marraskuuta 06, 2008

Nojapyörä ja kotihurri

Kuka tahansa voi esittää Kotimaisen kielten tutkimuskeskukselle vieraskielisen sanan korvaamista suomenkielisellä sanalla. Sen jälkeen Kotus suosittelee sanaa mikäli katsoo sen kelvolliseksi sanaksi.

Esimerkki tuollaisesta sanasta olkoon nojapyörä, joka korvaa ruman, vieraskielisen sanan "recumbent" tai siitä johdetun "rekun", suomen kielessä. On hauska todeta,että nykyään nojapyörä ainakin pyöräilypiireissä on yleisesti käytetty sana kuvaamaan polkupyöriä, joita ajetaan makuuasennossa jalat edellä.

Nykyään myös toinen ja ehkä yleisempi tapa kehittää käsitteitä suomen kieleen on internetin keskustelupalstat. Esimerkkinä sellaisesta sanasta olkoon kotihurri. Saa nähdä milloin kotihurri-sana leviää muuhun mediaan kuvaamaan puolueissa tai julkishallinnon viroissa Ruotsin tai ruotsalaisuuden hyväksi toimivia henkilöitä?

Kotihurri on kotiryssä-sanan sukulaissana. Eroja kuitenkin on, sillä kotihurri voi olla myös aivan suomalainen henkilö.

Esimerkkinä puolueen kotihurrista käy puolustusministeri Jyri Häkämies (Kokoomus), jonka vaalikampanjaa rahoitti ruotsalainen rahoitusalan yritys ja jonka poliittinen avustaja on palkattu ruotsalaisesta pankista. Virkamiesesimerkistä käy korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg, jonka Ruotsi palkitsi korkealla kunniamitalilla toiminnastaan ruotsalaisuuden hyväksi Suomen kielilakikomitean puheenjohtajana.

Eri puolueiden kotihurrit on helposti tunnistettavissa kysymällä kyseisen poliitikon perusteluita pakollisille ruotsin kielen opinnoille suomenkielisissä kouluissa.

Eri puolueiden kotihurrit nimittäin haksahtavat perustelemaan pakkoruotsia täsmälleen samoilla argumenteilla kuin Ruotsalainen kansanpuolue. Ei edes omia perusteluita osata keksiä.

Vasemmistoliiton kotihurrin pitäisi edes yrittää jotain omaa: "Työväenluokka on aina ollut kansainvälistä ja ruotsi on kansainvälinen kieli". Tai Kristillisdemokraattien kotihurri: "Ahvenanmaalla Jumala ymmärtää vain ruotsia"

Jotkut suomalaiset on ostettavissa helposti puolueensa kotihurriksi. Esimerkistä käy vaikkapa Paavo Lipponen. Onkohan demarit kovinkin ylpeitä siitä pellestä?