Suomen on syytä seurata EU-naapureita ja päivittää kielilainsäädäntönsä länsieurooppalaisten standardien mukaiseksi. Ohessa Heikki Talan suomentama Ruotsin uusi kielilaki, jossa sana "Ruotsi" ja "ruotsin" kieli on korvattu sanoilla "Suomi" ja "suomen" kieli.Tätä Suomen uutta kielilakiehdotusta toivotaan kopioitavan ja levitettävän eteenpäin verkossa, paperiversiona, suullisesti ja kirjallisesti.
(käännöslainaus alkaa)
ESITYS SUOMEN UUDEKSI KIELILAIKSI
1 kappale
Yleiset määräykset
1 §
Virallinen kieli
Suomen virallinen kieli on suomi.
2 §
Viralliset vähemmistökielet
Suomen viralliset vähemmistökielet ovat ruotsi, romani, viittomakieli ja saame. Virallisten vähemmistökielten asemasta säädetään yksityiskohtaisesti erillisessä laissa.
3 §
Lain tarkoitus
1. Tämän lain tarkoitus on varmistaa suomen kielen käyttö kaikilla yhteiskuntasektoreilla ottaen huomioon kansalliset vähemmistökielet ja kotikielet, sekä määritellä kielelliset oikeudet varmistamalla Suomen kansalaisille oikeus käyttää virallista kieltä kaikissa yhteyksissä.
Suomen kielellä on erityisasema, niin että sen edellytetään olevan kaikkien kansalaisten yhteinen kieli. Samalla painotetaan, että kaikkien kansalaisten tulee hallita suomea enemmän tai vähemmän.
2. Tavoitteena on, että jokaisen oikeus hyviin yhteiskunnallisiin palveluihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin taataan riippumatta siitä, mitä kieltä puhuu, sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman että hänen pitää niitä erityisesti pyytää.
3. Viranomaisilla on oikeus antaa parempaa kielellistä palvelua kuin mitä tämä laki edellyttää.
4 §
Lain soveltamisala
1. Tätä lakia sovelletaan kaikkeen julkisen sektorin toimintaan, valtion päämieheen, hallitukseen, ministeriöihin, virastoihin ja liikelaitoksiin, oikeuslaitokseen sekä muihin valtion viranomaisiin, maakunnallisiin ja kunnallisiin viranomaisiin kuten myös kaikkiin laitoksiin, joita rahoitetaan verovaroilla kuten opetuslaitokseen, pääasiassa suomalaisten omistamiin yrityksiin tai yrityksiin, joiden pääkonttori on Suomessa sekä kaikkiin yrityksiin, joilla on jokin sopimus suomalaisten viranomaisten kanssa ellei toisaalla tosin säädetä.
2. Erityissäädöksiä tulee laatia siinä tapauksessa, jos kielten käyttö yksityisissä yrityksissä, organisaatioissa, laitoksissa aiheuttavat painetta kansalaisten oikeutettuihin vaatimuksiin.
3. Tätä lakia ei sovelleta kielten käyttöön epävirallisissa yhteyksissä, yksityisessä ja sisäisessä kommunikoinnissa, eikä uskonnollisten yhteisöjen palveluksissa, rituaaleissa tai muussa toiminnassa.
5 §
Muut kielet
1. Kotikielellä (myös nimitys äidinkieli) tarkoitetaan jatkossa kieltä, jota puhuvat Suomeen muuttaneet tai heidän jälkeläisensä ja joilla ennen muuttoa Suomeen suomi ei ollut äidinkieli tai ensimmäinen kieli.
2. Vieraalla kielellä tarkoitetaan kieltä, jonka henkilö on oppinut äidinkielensä jälkeen muussa ympäristössä kuin missä sitä kieltä normaalisti puhutaan. Milloin tätä nimikettä käytetään tässä laissa kieltä käsitellään suhteessa suomen kieleen. Moderneilla kielillä jatkossa tarkoitetaan kieliä, joita opetetaan tai on opetettu Suomessa, mm. englanti, saksa, ranska ja venbäjä, sekä peruskoulu-, lukio- ja korkeakoulutasoilla.
2 kappale
Erityismääräykset
6 §
Julkisen hallinnon kieli
1. Kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus käyttää suomea kaikissa mahdollisissa virallisissa yhteyksissä
2. Kaikkien oikeusvoimaisten asiakirjojen on oltava saatavilla suomen kielellä.
3. Kaikissa konferenssien ja muiden kokoontumisten julkisissa asiakirjoissa tulee olla mahdollista käyttää suomea.
4. Julkisen hallinnon tehtäviä tekevien on kansalaisten kanssa käytävässä kirjallisessa viestinnässä käytettävä selkeää ja ymmärrettävää suomea.
5. Suomessa vain suomen kieli on kaikille pakollinen kieli.
6. Kansallista vähemmistökieltä puhuvalla on oikeus käyttää omaa kieltään kaikissa viranomaisissa niillä alueilla, missä kieltä on perinteisesti puhuttu. Heillä on myös oikeus tulla kohdatuksi omalla kielellään.
7. Kansalaisella, joka ei hallitse suomea on oikeus tulkkipalveluun kaikissa viranomaisissa.
8. Kaikkien verovaroin rahoitettujen suomalaisten viranomaisten, instituuttien, laitosten ja yhteisöjen velvollisuus on puolustaa ja kehittää suomen kieltä, niin että se jatkuvasti on yhteiskuntaa ylläpitävä kieli näiden yhteisöjen toiminnassa.
9. Suomen hallituksen ja eduskunnan on turvattava riittävä rahoitus erilaisille kielenhuoltolaitoksille, Suomen Akatemialle, Suomen kielen tutkimuskeskukselle, ym., jotta ne voivat huolehtia niille kuuluvista tehtävistä ja velvoitteista.
10. Muissa laeissa, asetuksissa ja ohjeissa on lisämääräyksiä siitä, miten suomen kieltä on käytettävä. Myös kansallisten vähemmistökielten, viittomakielen ja kotikielten käytöstä on erillisiä määräyksiä.
7 §
Opetuskieli peruskoulussa ja lukiossa
1. Suomen peruskoulun ja lukion ensisijainen tavoite on että kaikki kansalaiset hallitsevat suomen lisäksi kaksi vierasta kieltä. Kansallinen vähemmistökieli tai kotikieli voi korvata toisen näistä kielistä.
2. Kansallista vähemmistökieltä voidaan käyttää ensimmäisenä opetuskielenä sekä peruskoulussa että lukiossa.
3. Opetusaika muulla kielellä kuin suomeksi julkisesti rahoitetuissa peruskouluissa ja lukioissa ei saa ylittää yhtä kolmasosaa kokonaisopetusajasta (lukuun ottamatta pelkkiä kieliaineita). Koulujen, joissa annetaan toiskielistä opetusta (poikkeuksen pelkät kieliaineet), on osoitettava opetussuunnitelmassa, miten suomenkielistä ainesanastoa käytetään hyödyksi ja ylläpidetään sekä yhteiskuntaa kantavana kielenä että opiskelijoille yksilöllisesti. Poikkeuslupa, joka perustuu kaksikielisyyden ja on perusteltua pedagogisista syistä, voidaan myöntää alueille, joilla on merkittäviä kotikielten keskittymiä. Poikkeuslupa voidaan myöntää myös sellaisten lasten kieltenopintoihin, joiden vanhemmat viipyvät Suomessa vain etukäteen tiedetyn rajoitetun ajan. Koulut, joiden opetusaika muulla kielellä kuin suomeksi ylittää kunnallisille kouluille määrätyn aikamäärän, eivät saa lainkaan verovaroin maksettua tukea.4. Kaikki lapset, joilla vanhemmalla suomi ei ole äidinkieli, on oikeus saada koulutus äidinkielessään peruskoulussa ja lukiossa.
5. Kansallinen suomen kielen koe järjestetään peruskoulun vuosikursseilla 2, 5 ja 9, jotta voidaan tarkkaan seurata oppilaiden kielellistä kehitystä ja varhain puuttua yksilölliseen kielenkehitykseen..
6. Lukiossa järjestetään kaksi suomenkielistä koetta kirjallisuustiedon suullisessa ja kirjallisessa esitystaidossa, joilla painotetaan aineen merkitystä oppiaineena ja suomen asemaa maan yhteisenä kielenä.
7. Opetusta voidaan antaa ruotsin, venäjän ja viron kielessä peruskoulussa ja lukiossa, jonka tarkoitus on ylläpitää naapurimaihin suuntautuvaa kielellistä ymmärtämystä.
8. Tietoja kahdessa yllä mainitussa vieraassa kielessä suomen lisäksi pidetään edellytyksenä korkeakouluun pääsemiseksi, ja toista näistä vieraista kielistä pitää hallita hyvin.
9. Suomen ja muiden kielten opetuksesta peruskoulussa ja lukiossa säädetään tarkemmin muissa laeissa ja asetuksissa.
8 §
Opetuskielet yliopistoissa ja korkeakouluissa
1. Korkeakoulun sisäinen työkieli samoin kuin kirjeenvaihtokieli Suomen viranomaisten kanssa on suomi.
2. Opetuskieli korkeakoulussa on normaalisti suomi. Äidinkieleltään suomenkielisillä on aina oikeus opetukseen suomeksi.
3. Opetusta voidaan antaa englanniksi tai muulla vieraalla kielellä, jos ryhmä opiskelijoita ei hallitse suomea, tai se on perusteltua aineen luonteen tai tieteellisen tason ja suuntautumisen takia. Kieliaineissa opetus annetaan asianomaisella kielellä.
5. Suomenkielisellä opiskelijalla on aina oikeus suorittaa tutkinnot omalla kielellään. Ulkomaalaisella opiskelijalla on oikeus englannin tai muun vieraan kielen käyttämiseen.
6. Opetushenkilöstön tulee hallita suomi, englanti tai muu vieras kieli. Sen, joka ei hallitse suomea, on opeteltava tyydyttävä suomen kieli viimeistään kahdessa vuodessa työsuhteen alkamisesta. Tyydyttävällä suomella tarkoitetaan, että asianomainen pystyy kommunikoimaan ymmärrettävällä suomen kielellä.
7. Tieteelliset artikkelit ja opinnäytteet voidaan kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai muulla vieraalla kielellä. Erivapauden voi saada muulle vieraalle kielelle, jolla on kehittynyt tieteellinen sanasto.
8. Opinnäyte, joka on kirjoitettu suomeksi tai muulla vastaavalla kielellä paitsi englannilla, on varustettava kattavalla englanninkielisellä yhteenvedolla, joka on 10-15 prosenttia opinnäytteestä. Englannilla tai muulla vieraalla kielellä kirjoitettu opinnäyte on varustettava kattavalla suomenkielisellä yhteenvedolla, joka on 10-15 prosenttia opinnäytteestä.
9. Valtion on aina huolehdittava taloudellisella tuella, että tarjolla on riittävästi suomenkielistä kurssikirjallisuutta, vähintään puolet peruskurssitasolla, jotta voidaan pitää yllä suomenkielistä tieteellistä sanastoa.
10. Yliopistoilla ja korkeakouluilla on erityinen vastuu pitää yllä suomea tieteellisenä kielenä tiedottamalla relevanteista tieteellisistä tuloksista ymmärrettävällä suomella ja kattavalla sanastolla.
11. Korkeakoululaitoksen on seurattava kielenkehitystä korkeakouluissa mm. keräämällä asiaan kuuluvia tilastoja.
12. Täydentäviä määräyksiä annetaan yliopistolaissa ja -asetuksessa.
(käännöslainaus loppu)
Tässä vielä linkki Viron kielilakiin,joka on ollut selvästi Ruotsin kielilain esimerkkinä.
(Kuva: Suomalaisuuden liitto)
(käännöslainaus alkaa)
ESITYS SUOMEN UUDEKSI KIELILAIKSI
1 kappale
Yleiset määräykset
1 §
Virallinen kieli
Suomen virallinen kieli on suomi.
2 §
Viralliset vähemmistökielet
Suomen viralliset vähemmistökielet ovat ruotsi, romani, viittomakieli ja saame. Virallisten vähemmistökielten asemasta säädetään yksityiskohtaisesti erillisessä laissa.
3 §
Lain tarkoitus
1. Tämän lain tarkoitus on varmistaa suomen kielen käyttö kaikilla yhteiskuntasektoreilla ottaen huomioon kansalliset vähemmistökielet ja kotikielet, sekä määritellä kielelliset oikeudet varmistamalla Suomen kansalaisille oikeus käyttää virallista kieltä kaikissa yhteyksissä.
Suomen kielellä on erityisasema, niin että sen edellytetään olevan kaikkien kansalaisten yhteinen kieli. Samalla painotetaan, että kaikkien kansalaisten tulee hallita suomea enemmän tai vähemmän.
2. Tavoitteena on, että jokaisen oikeus hyviin yhteiskunnallisiin palveluihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin taataan riippumatta siitä, mitä kieltä puhuu, sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman että hänen pitää niitä erityisesti pyytää.
3. Viranomaisilla on oikeus antaa parempaa kielellistä palvelua kuin mitä tämä laki edellyttää.
4 §
Lain soveltamisala
1. Tätä lakia sovelletaan kaikkeen julkisen sektorin toimintaan, valtion päämieheen, hallitukseen, ministeriöihin, virastoihin ja liikelaitoksiin, oikeuslaitokseen sekä muihin valtion viranomaisiin, maakunnallisiin ja kunnallisiin viranomaisiin kuten myös kaikkiin laitoksiin, joita rahoitetaan verovaroilla kuten opetuslaitokseen, pääasiassa suomalaisten omistamiin yrityksiin tai yrityksiin, joiden pääkonttori on Suomessa sekä kaikkiin yrityksiin, joilla on jokin sopimus suomalaisten viranomaisten kanssa ellei toisaalla tosin säädetä.
2. Erityissäädöksiä tulee laatia siinä tapauksessa, jos kielten käyttö yksityisissä yrityksissä, organisaatioissa, laitoksissa aiheuttavat painetta kansalaisten oikeutettuihin vaatimuksiin.
3. Tätä lakia ei sovelleta kielten käyttöön epävirallisissa yhteyksissä, yksityisessä ja sisäisessä kommunikoinnissa, eikä uskonnollisten yhteisöjen palveluksissa, rituaaleissa tai muussa toiminnassa.
5 §
Muut kielet
1. Kotikielellä (myös nimitys äidinkieli) tarkoitetaan jatkossa kieltä, jota puhuvat Suomeen muuttaneet tai heidän jälkeläisensä ja joilla ennen muuttoa Suomeen suomi ei ollut äidinkieli tai ensimmäinen kieli.
2. Vieraalla kielellä tarkoitetaan kieltä, jonka henkilö on oppinut äidinkielensä jälkeen muussa ympäristössä kuin missä sitä kieltä normaalisti puhutaan. Milloin tätä nimikettä käytetään tässä laissa kieltä käsitellään suhteessa suomen kieleen. Moderneilla kielillä jatkossa tarkoitetaan kieliä, joita opetetaan tai on opetettu Suomessa, mm. englanti, saksa, ranska ja venbäjä, sekä peruskoulu-, lukio- ja korkeakoulutasoilla.
2 kappale
Erityismääräykset
6 §
Julkisen hallinnon kieli
1. Kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus käyttää suomea kaikissa mahdollisissa virallisissa yhteyksissä
2. Kaikkien oikeusvoimaisten asiakirjojen on oltava saatavilla suomen kielellä.
3. Kaikissa konferenssien ja muiden kokoontumisten julkisissa asiakirjoissa tulee olla mahdollista käyttää suomea.
4. Julkisen hallinnon tehtäviä tekevien on kansalaisten kanssa käytävässä kirjallisessa viestinnässä käytettävä selkeää ja ymmärrettävää suomea.
5. Suomessa vain suomen kieli on kaikille pakollinen kieli.
6. Kansallista vähemmistökieltä puhuvalla on oikeus käyttää omaa kieltään kaikissa viranomaisissa niillä alueilla, missä kieltä on perinteisesti puhuttu. Heillä on myös oikeus tulla kohdatuksi omalla kielellään.
7. Kansalaisella, joka ei hallitse suomea on oikeus tulkkipalveluun kaikissa viranomaisissa.
8. Kaikkien verovaroin rahoitettujen suomalaisten viranomaisten, instituuttien, laitosten ja yhteisöjen velvollisuus on puolustaa ja kehittää suomen kieltä, niin että se jatkuvasti on yhteiskuntaa ylläpitävä kieli näiden yhteisöjen toiminnassa.
9. Suomen hallituksen ja eduskunnan on turvattava riittävä rahoitus erilaisille kielenhuoltolaitoksille, Suomen Akatemialle, Suomen kielen tutkimuskeskukselle, ym., jotta ne voivat huolehtia niille kuuluvista tehtävistä ja velvoitteista.
10. Muissa laeissa, asetuksissa ja ohjeissa on lisämääräyksiä siitä, miten suomen kieltä on käytettävä. Myös kansallisten vähemmistökielten, viittomakielen ja kotikielten käytöstä on erillisiä määräyksiä.
7 §
Opetuskieli peruskoulussa ja lukiossa
1. Suomen peruskoulun ja lukion ensisijainen tavoite on että kaikki kansalaiset hallitsevat suomen lisäksi kaksi vierasta kieltä. Kansallinen vähemmistökieli tai kotikieli voi korvata toisen näistä kielistä.
2. Kansallista vähemmistökieltä voidaan käyttää ensimmäisenä opetuskielenä sekä peruskoulussa että lukiossa.
3. Opetusaika muulla kielellä kuin suomeksi julkisesti rahoitetuissa peruskouluissa ja lukioissa ei saa ylittää yhtä kolmasosaa kokonaisopetusajasta (lukuun ottamatta pelkkiä kieliaineita). Koulujen, joissa annetaan toiskielistä opetusta (poikkeuksen pelkät kieliaineet), on osoitettava opetussuunnitelmassa, miten suomenkielistä ainesanastoa käytetään hyödyksi ja ylläpidetään sekä yhteiskuntaa kantavana kielenä että opiskelijoille yksilöllisesti. Poikkeuslupa, joka perustuu kaksikielisyyden ja on perusteltua pedagogisista syistä, voidaan myöntää alueille, joilla on merkittäviä kotikielten keskittymiä. Poikkeuslupa voidaan myöntää myös sellaisten lasten kieltenopintoihin, joiden vanhemmat viipyvät Suomessa vain etukäteen tiedetyn rajoitetun ajan. Koulut, joiden opetusaika muulla kielellä kuin suomeksi ylittää kunnallisille kouluille määrätyn aikamäärän, eivät saa lainkaan verovaroin maksettua tukea.4. Kaikki lapset, joilla vanhemmalla suomi ei ole äidinkieli, on oikeus saada koulutus äidinkielessään peruskoulussa ja lukiossa.
5. Kansallinen suomen kielen koe järjestetään peruskoulun vuosikursseilla 2, 5 ja 9, jotta voidaan tarkkaan seurata oppilaiden kielellistä kehitystä ja varhain puuttua yksilölliseen kielenkehitykseen..
6. Lukiossa järjestetään kaksi suomenkielistä koetta kirjallisuustiedon suullisessa ja kirjallisessa esitystaidossa, joilla painotetaan aineen merkitystä oppiaineena ja suomen asemaa maan yhteisenä kielenä.
7. Opetusta voidaan antaa ruotsin, venäjän ja viron kielessä peruskoulussa ja lukiossa, jonka tarkoitus on ylläpitää naapurimaihin suuntautuvaa kielellistä ymmärtämystä.
8. Tietoja kahdessa yllä mainitussa vieraassa kielessä suomen lisäksi pidetään edellytyksenä korkeakouluun pääsemiseksi, ja toista näistä vieraista kielistä pitää hallita hyvin.
9. Suomen ja muiden kielten opetuksesta peruskoulussa ja lukiossa säädetään tarkemmin muissa laeissa ja asetuksissa.
8 §
Opetuskielet yliopistoissa ja korkeakouluissa
1. Korkeakoulun sisäinen työkieli samoin kuin kirjeenvaihtokieli Suomen viranomaisten kanssa on suomi.
2. Opetuskieli korkeakoulussa on normaalisti suomi. Äidinkieleltään suomenkielisillä on aina oikeus opetukseen suomeksi.
3. Opetusta voidaan antaa englanniksi tai muulla vieraalla kielellä, jos ryhmä opiskelijoita ei hallitse suomea, tai se on perusteltua aineen luonteen tai tieteellisen tason ja suuntautumisen takia. Kieliaineissa opetus annetaan asianomaisella kielellä.
5. Suomenkielisellä opiskelijalla on aina oikeus suorittaa tutkinnot omalla kielellään. Ulkomaalaisella opiskelijalla on oikeus englannin tai muun vieraan kielen käyttämiseen.
6. Opetushenkilöstön tulee hallita suomi, englanti tai muu vieras kieli. Sen, joka ei hallitse suomea, on opeteltava tyydyttävä suomen kieli viimeistään kahdessa vuodessa työsuhteen alkamisesta. Tyydyttävällä suomella tarkoitetaan, että asianomainen pystyy kommunikoimaan ymmärrettävällä suomen kielellä.
7. Tieteelliset artikkelit ja opinnäytteet voidaan kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai muulla vieraalla kielellä. Erivapauden voi saada muulle vieraalle kielelle, jolla on kehittynyt tieteellinen sanasto.
8. Opinnäyte, joka on kirjoitettu suomeksi tai muulla vastaavalla kielellä paitsi englannilla, on varustettava kattavalla englanninkielisellä yhteenvedolla, joka on 10-15 prosenttia opinnäytteestä. Englannilla tai muulla vieraalla kielellä kirjoitettu opinnäyte on varustettava kattavalla suomenkielisellä yhteenvedolla, joka on 10-15 prosenttia opinnäytteestä.
9. Valtion on aina huolehdittava taloudellisella tuella, että tarjolla on riittävästi suomenkielistä kurssikirjallisuutta, vähintään puolet peruskurssitasolla, jotta voidaan pitää yllä suomenkielistä tieteellistä sanastoa.
10. Yliopistoilla ja korkeakouluilla on erityinen vastuu pitää yllä suomea tieteellisenä kielenä tiedottamalla relevanteista tieteellisistä tuloksista ymmärrettävällä suomella ja kattavalla sanastolla.
11. Korkeakoululaitoksen on seurattava kielenkehitystä korkeakouluissa mm. keräämällä asiaan kuuluvia tilastoja.
12. Täydentäviä määräyksiä annetaan yliopistolaissa ja -asetuksessa.
(käännöslainaus loppu)
Tässä vielä linkki Viron kielilakiin,joka on ollut selvästi Ruotsin kielilain esimerkkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti