Hammerfest-Kvalsund-Skaidi-Sennalandet-Leirbotnvann

7. päivä jatkuu...27.6.2006 tiistai.

M/S Nordkap saapui Hammerfestiin kello 11.oo aikoihin. Postikortteja, kaupunkipyöräilyä ja muuta huuhailua. Hammerfest on vilkas ja kansainvälinen kaupunki. 9000 asukasta.

Kvalöyan saari missä Hammerfest sijaitsee on periaatteessa puuton saari. Maisemat on huikaisevia. Välillä piti pysähtyä ottamaan valokuvia ja ihailemaan vuoria ja vuonoja. Nousu Hammerfestistä on vaikuttava. Tie oli melkoista vuoristorataa aluksi. Stallagorgan tunneliin ei pyörällä saa ajaa. Pyöräilijoille on oma kiertotie. (Ei paha). Toisessa päässä tunnelia on Kvalsundin riippusilta. Norjan pohjoisin lajissaan. Sillalla oli niin kova sivutuuli,että sai tosissaan pitää kiinni ohjaustangosta. Yhdestä autosta rikkoontui peräkärryn kansi eikä pysähtyä saa.

Kvalsundin ainoasta kaupasta ruokaa velaksi Visalla. Skaidissa teetauko. Kun pyörä tuntui liikkuvan päätin jatkaa Sennalandetiin.

(Tunturiylänkö). Tosin en lähtiessä tiennyt mitä edessä oli. Tie nousi koko ajan Repparfjordelvan viertä. Sää oli tyypillinen Pohjois-Norjan kesäsää: Tummat pilvet, tihkusadetta ja sadekuuroja. Kaikille vaatteille tuli käyttöä kummasti.

Puuttomalla ylätasangolla nökötti saamelaistalo. Postilaatikossa luki Aslak Skum. Paikan nimi: Aisaroaivi. (Aivi = pää, aisa=aisa)

Kuva Sennalandetista (jonkun virolaisen ottama):

http://www.looduspilt.ee/index.php?page=pilt&id=147

Talvella tie saattaa olla olosuhteiden vuoksi suljettuna. Jotain ilmastosta kertoo se,että lumi ei ollut vielä sulanut kokonaan tuntureiden rinteiltä. Ylhäällä nousi vielä tuuli. En ole koskaan sellaista tuulta kokenut. Vauhtia sai pidettyä kummeniä kilometrejä vain kävelyvauhdin verran. Samalla sai pidettyä itsensä lämpinä. Telttaa ei kannattanut ajatella pystyttävänsä ollenkaan. Kalvovaatteet, kalvokengät ja neopreenihanskat olivat todella tarpeen. Neopreenihanskojen lämmikkeeksi vielä sai onneksi vedettyä takin hihoista suojat että näpit pysyi lämpiminä. Jyrkässä alamäessäkään pyörä ei liikkunut mihinkään polkematta.

Vihdoin tie alkoi laskea alaspäin tuntureilta ja samalla tuuli laantui. Alamäkeä oli ehkä 5 km. Annoin mennä täysillä ja mittari näytti päälle 50 km/tunnissa. Riskin ottoa koska vettä tuli taivaalta ja tie oli liukas.

Leirbotnvann-järvellä tunturipuron varteen matalaan tunturikoivikkoon teltta nopeasti pystyyn. Keittimellä lämmintä ruokaa ja teetä. Sitten teltan lämpimään. Viereisen kosken säestyksellä unten maille.

Kilometrejä kertyi 120 ja keskinopeus 15.7.