Kuluttajaneuvonnassa on asiakaspula. Tosin valikoivasti. Asiakaspula vaivaa ruotsinkielistä neuvontaa,mutta vastaavasti suomenkieliseen palveluun pääsy on vaikeaa. Sama vaikuttaa koskevan kaikkia elämän aloja Suomessa koulutuksesta terveydenhuoltoon.
Lähde: Hbl 3.10.2011 Camilla Ahlbom.
Kuluttajavirastossa on kolme (3) kuluttajaneuvojaa. Kaksi miestä ja yksi nainen. Kaikki kolme (3) puhuvat sekä suomea että ruotsia.¨
(lainaus alkaa)
Kuluttajavirastossa on kolme (3) kuluttajaneuvojaa. Kaksi miestä ja yksi nainen. Kaikki kolme (3) puhuvat sekä suomea että ruotsia.¨
(lainaus alkaa)
"Esa Soukka on sitä mieltä,että aivan hyvin voitaisiin soittaa myös ruotsinkieliseen palveluun - he voivat palvella molemmilla kielillä ja aikaa on."
"Annika Granvik on eri mieltä. Ruotsinkielinen numero pitää olla ruotsinkielinen. Suomenkieliset voivat soittaa siihen,mutta heitä palvellaan ruotsiksi."
"Käytännössä on käynyt niin,että suomenkieliset kääntyvät ruotsinkielisen numeron puoleen saadakseen vastauksen kysymyksiinsä ja puhuvat Soukan ja Kaarle Jaakkolan kanssa ruotsiksi."
(lyhennetty - käännös Jarmo Ryyti)
Kuluttajavirastoon ei pääse kuluttajaneuvojaksi jos ei osaa molempia kotimaisia. Silti vain ruotsinkielisellä kuluttajaneuvojalla ei ole velvollisuutta palvella molemmilla kotimaisilla kielillä. Ilmeisesti palkkakin on sama siitä huolimatta? Vaikka ruotsinkielisiä on vain 5 % niin kuluttajaviraston kuluttajaneuvonnassa tuon 5 % käyttöön on resurssoitu 1/3 neuvojista.
Tätä samaa epäsuhtaa vaatii Rkp kaikissa valtakunnallisissa organisaatiossa. Suomalaisuuden liitonkin valtion apu vietiin tuolla pelillä Ville Itälän (kok) suosiollisella avustuksella.
Liputusneuvontaa olisi pitänyt antaa myös ruotsiksi. Sellaista vain ei koskaan pyydetty Suomalaisuuden liitosta. Olisi pitänyt palkata toinen henkilö pienen yhdistyksen toimistoon istumaan tyhjän panttina.
Helsingissä, kaupungissa,jossa asuu eniten suomenkielisiä, on vain kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä terveyskeskuksia. Kaksikielisiin terveyskeskuksiin työhön päästäkseen vaaditaan päästötodistuksessa molempien kotimaisten kielten suoritus. Sitten on erikseen hiljaiset ja rauhalliset vain ruotsinkielisiä varten perustetut erilliset apartheid-vastaanotot.
Valtakunnallisten vammaisjärjestöjen valtion avun ehtona on toiminta molemmilla kotimaisilla kielillä. Sitten on vielä erikseen ruotsinkieliset vammaisjärjestöt. Ne saavat omat valtion apunsa eivätkä palvele suomeksi. Pelisäännöt vaihtuvat.
Tätäkö suomalaiset haluavat oikeesti?
Kuluttajavirasto. Soitellaan
3 kommenttia:
Yllättävä tieto noista ruotsinkielisistä terveyskeskuksista.
Osaatko sanoa, voiko ruotsinkieliseen terveyskeskukseen (tai muuhun ruotsinkieliseen paveluun) mennä asiakkaaksi henkilö, jonka äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi?
Esimerkiksi siis maahanmuuttaja tai sellainen ulkomaalainen opiskelija, jolla ei ole oppilaitoksen terveydenhoitoa (ammatikoulut, AMK:t tms).
Ruotsinkielisiä varten perustetuilla erillisillä apartheid-vastaanotoilla palvellaan vain ruotsiksi.
Muilla Helsingin terveysviraston toimipisteillä on lisäksi velvollisuus palvella sekä suomeksi että ruotsiksi.
Ts. on vain kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä palveluita.
Sellaisia palvelupisteitä ei ole jossa työntekijöiden velvollisuus olisi palvella vain suomeksi.
Se on ihmeellistä sitä taustaa vasten,että suomenkielisiä on ylivoimaisesti eniten Helsingin asukkaista.
Muunkielisillä on käytössään asiointitulkkeja.
Tätä suomalaisuuden "potkimista" minäkin olen toisinaan pohtinut. Sitten vielä ihmetellään kuorossa, että suomalainen on jotenkin suvaitsematon. RKP on kuin koira, joka pitää luustaan kiinni ja pelkää päästää irti, koska luulee menettävänsä sitten kaiken.
Lähetä kommentti