Aika ja ajanhallinta

Sanotaan,että vanhemmiten vuodet vierivät nopeammin kuin nuorena. Havainto on aivan oikea, koska 60-vuotiaan vuosi on vain 1/60  hänen elämästään. 10-vuotiaan vuosi on sentään 1/10 ko. ihmisen elämästä. 1/10 on paljon enemmän kuin 1/60. Siksi aika on suhteellista. 10-vuotiaan vuosi on pidempi kuin 60-vuotiaan.

Lapsen isä ja äiti ovat myös, paradoksaalista kyllä, nuorempia kuin lapsensa. Nimittäin evoluution näkökulmasta. Lapset ovat vanhempiaan vanhempia eloluution kehityksen kannalta.

Aika estää kaiken tapahtumisen välittömästi. Aika ei myöskään jousta. Aika etenee vääjäämättömästi. Ajan kokeminen on suhteellista, kuten yllä olevasta esimerkistä ilmenee. Aikaa voi suunnitella ja sitä voi käyttää. Tosin aikaa ei voi ostaa, säästää, varastoida eikä lisätä. Aikaa voi myös tuhlata kun se valuu hukkaan. Ajan avulla kaikki on mahdollista.

Aikaan liittyy myös siirtymäriitit ajasta toiseen. Lukioiden vanhojen tansseissa lukiolaiset siirtyvät ylempien säätyjen tansseja tanssien joutilasluokan jäseniksi. Symbolisesti.

Pukeutuminen lukiolaisten vanhojen tansseissa on lainattu menneen ajan joutilasluokalta. Aika, luonteensa vuoksi, ei kuitenkaan tunne armoa. Mennyt aika on tuhlattu, käytetty,kulutettu pois. Yritys hyvä kuitenkin.

Emme siis voi hallita aikaa,mutta voimme hallita ajankäyttöämme. Vaikkapa tanssien.

Oletteko muuten havainneet,että ihmisten puheissa pääpaino on menneisyydessä. Mitä vanhempi ihminen sitä varmemmin hänen puheensa ja keskustelunsa ovat menneessä ajassa. Imperfektissä.  Tulevaisuuspuhetta on vähäinen osa. Kaikkein vähiten puhutaan nykyisyydestä.

Sama pätee kaikkeen puheeseen. Erityisen vaarallista em. on silloin jos on johtavassa asemassa. Kohta menee firma alta jos puheen painopiste on esim. 80-15-5. (Menneisyys,tulevaisuus,nykyisyys prosenteissa)

Aika on demokraattinen voimavara. Sitä on kaikilla yhtä paljon. Miksi toiset kuitenkin saavat enemmän aikaan?

(Kuva: Avocado kasvaa...)