
Näin Helsingin Sanomat ja näin YLE.
Jutun pointti on vaan siinä, että kukaan ei nähnyt siinä mitään kummallista. Vuodesta 1809 on niin pitkä aika, että toimittajien ei voi vaatia muistavan niin vanhoja asioita?
- joka neljäs sivu olisi ruotsinkielinen
- joka viideskin sivu olisi ruotsinkielinen syksystä 2008 alkaen.
-muut sivut olisi täynnä englanninkielisiä ja ruotsinkielisiä juttuja,joiden alareunassa olisi pienellä tekstillä kirjoitettu suomennos.
- lehdessä ei olisi yhtään ainoata kokonaan suomenkielistä sivua
- Keskisuomalaista ei saisi lukea ellei olisi maksanut valtion lehti-maksua.
- Jos valtion lehti-maksua ei olisi maksanut ei saisi lukea mitään muitakaan lehtiä.
Summa summarum: YLE:n ja Jungnerin ongelma on se, että YLE:n budjetista 1/6 menee ruotsinkieliseen toimintaan. Siihen ei saa koskea. Suomenenglantilaiset saavat myös lukumääräänsä nähden ylenpalttista palvelua YLE:ltä. Suomenkielisille on jäänyt vain maksajan ja sivustakatsojan rooli.
Lukio-opetus on vielä luonteeltaan passivoivaa kirjoista pänttäämistä ammattikoulujen tekemiseen painottuvaan toimintaan verrattuna. Lukioihin on mennyt jokaisesta nuorisoikäluokasta suuri enemmistö. Seurauksena on samankalltainen ilmiö kuin maataloudessa 1800-luvulla. Kun maatalous ei enää tarjonnut kaikille nuorille väylää työhön, toimeentuloon ja sitä kautta asemaan yhteiskunnassa maatalouteen syntyi "ylijäämäväestöä". Se purkautui siirtolaisuutena ja valitettavasti myös nuorisoväkivaltana erityisesti Pohjanmaalla. Lukioille on käynyt samoin 2000-luvulla. Lukiot eivät enää takaa automattisesti väylää työhön, toimeentuloon eikä yhteiskunnalliseen asemaan. Lukiot kriisiytyvät.
Matti Vesa Volanen 8.11.2007 kirjoittaa Keskisuomalaisessa otsikolla "Itseaiheutetut lukio-ongelmat" mm. näin:
"Jyväskylän opetuslautakunnan puheenjohtaja Kimmo Suomi kiinnitti (Keskisuomalainen 4.11.07) huomiota oikeaan ja tärkeään asiaan: lukiotoimi Jyväskylässä ja laajemminkin Suomessa on vaikeuksissa. "
"Suomeen ollaan muodostamassa alueellisesti vahvoja (ammatti)opistoja, joissa on täyden palvelun periaate: niissä voi opiskella sekä ammattiin että ylioppilaaksi. Ikäluokkien pienentyessä seurauksena tulee olemaan lukioiden joukkokuolema."
"Jyväskylän kaupungin lukioista vuonna 2004 valmistui 570 ylioppilasta, joista vuonna 2005 lopussa oli 77 työssä, 29 työttömänä, 385 opiskeli, varusmiespalveluksessa oli 56, maasta oli muuttanut 3, teillä tietämättömillä oli 20. Opiskelijoista 40 prosenttia opiskeli työn ohessa.
Opiskelevista nuorista oli 54 ammatillisessa koulutuksessa, 163 ammattikorkeakoulussa (42 prosenttia opiskelevista), 156 yliopistossa (41 prosenttia)."
Noistakin, jotka opiskelevat yliopistoissa (41 %) harva enää pääsee hyviin ansioihin eikä työllisyyskään ole taattu. OPM:n 7.11.2007 julkistamassa tutkimuksessa, Nuorisobarometrissa päädytään siihen tulokseen, että nuorten usko koulutukseen on heikentynyt.
Lisää: Valitut Palat "Pelastakaa Suomen koulut"
Pienessä koulussa oppilaiden ongelmat huomataan helpommin. Valitettavasti pienet koulut eivät ole poliitikkojen suosiossa. Sen sijaan nuoret on kerätty suuriin koulutusyksikköihin taloudellisuuden ja tehokkuuden nimissä.
Miksei yhdessäkään Suomen yliopistossa ole suomalaisen kirjallisuuden professuuria?
Onko syynä se, että ei ole olemassa suomalaista kirjallisuuttakaan? Näin ollen suomalaista kirjallisuutta ei voi tutkia Suomen yliopistoissa suomalaisen kirjallisuuden professorin opastuksella.
On vain kotimaisen kirjallisuuden professuureja. Tutkitaanko niiden johdolla myös USA:n, Saksan tai vaikka Venäjän kotimaista kirjallisuutta?
Googlesta saa hakusanalla:
-suomalaisen kirjallisuuden professuuri = 0 osumaa
-suomalaisen kirjallisuuden professori=5 osumaa. Joista ainakin yksi, Yrjö Varpio, on väärin, koska hän on Suomen kirjallisuuden professori. Ei suomalaisen (finsk) kirjallisuuden professori.
On eri asia olla Suomen kirjallisuuden professori kuin suomalaisen kirjallisuuden professori. Jälkimmäisiä ei ole olemassakaan Suomessa! Vrt. Professor i Sveriges littaratur vs. professor i Svensk litteratur. Erikoista on, että Suomessa on ruotsalaisen (svensk) kirjallisuuden professuureja, mutta ei suomalaisen (finsk) kirjallisuuden professuureja. Hakusanalla "professor i finsk litteratut" viitataan väärin Kai Laitiseen, koska hän ei ole suomalaisen kirjallisuuden professori, vaan kotimaisen kirjallisuuden professori.
On vaikea edes kuvitella, että vanhassa kulttuurimaassa, Ranskassa, ei tunnettaisi ranskalaisen kirjallisuuden professuureja. Tai Saksassa saksalaisen kirjallisuuden professoreita. Mutta sitten on Suomi. Tuo Ruotsin vanha Bantustan, jossa henkisesti ei itsenäistytä koskaan, vaikka vuodesta 1809 on kohta 200 vuotta.