Kuten tiedotusvälineet ovat kertoneet kerjäläiset tulevat talven mentyä taas katukuvaan. Eikä pelot olleetkaan aiheettomia. (Ksml 16.2.2008 "Kevääksi odotetaan kerjäläistulvaa") Oikeassahan Keskisuomalainen oli. Näin juuri kävi. Ensimmäiset Unicef-kerjäläiset ovat jo ilmestyneet Jyväskylän keskustan kävelykadulle.Näillä kerjääjäryhmillä on takanaan hierarkinen organisaatio, jonka ravintoketjusta on erittäin vaikea saada selvyyttä. Kerjäysorganisaation johtohenkilöt ansaitsevat kuulemma mukavasti. Iltapäivälehtien mukaan 80 000 € vuosiansiot eivät ole näiden kerjäämisorganisaation huippupaikoilla mikään poikkeus. Kaduilla kerjäävät eivät itse saa pitää kerjäämisesta saamiaan tuloja, vaan ne menevät suurelta osin kerjäämistoiminnan organisoijille.
Miksi ei voisi auttaa suoraan avun tarvitsijoita? Mihin näitä välikäsiä tarvitaan? Hehän vievät suurimman osan kerjäystuloista eikä avun loppukäyttäjälle mene kuin rippeet.
(Kuva Päivi Suihkonen; Utain 4/17.3.2005)
4 kommenttia:
Kyllä meilläkin toisiaan osataan kerjätä, ja ihan kotivoimin. Ei ole tietenkään pakko kilauttaa rahaa kirstuun, olen arvellut, koska kerjääminen ei kuulu meidän kulttuuriimme. Haluan osittaa armeliaisuutta itse valitsemilleni kohteille. Mutta miten on? Yritin periaatteeni mukaisesti ohittaa kylmäverisesti Alkon oven eteen rantautuneen keräyshenkilön, joka kuitenkin tunnisti minut ja kovaan ääneen nimeltä kutsuen pysäytti minut - ja sai kolikkoni. Niin niitä periaatteita myydään!
Tuossa tapauksessa avustettava kohde sai itse koko avustussumman. Kun antaa välittäjäorganisaatiolle (Unicef,PR ym.vast.) rahaa niin loppukäyttäjät ei saa kuin muruja.
Tuleeko vapusta mieleen mitään huvittavia pyöräilyretkiä vasten jalkakäytävän koroketta, ja silmälasien vinoutta? :Dnaurattaa vieläkin, kun muistelee. TH :)
Muistanhan minä sen Vapun. Hauskaa oli:)
Lähetä kommentti