Suomen Mieli

Eilen kopsahti postiluukusta Suomen kaksikielisyydestä toisin ajattelevien lehti Suomen Mieli. 8-sivuisessa lehdessä on tiukkaa asiaa suomalaisesta (finsk) näkökulmasta. Siis sellaisesta näkökulmasta jota valtamedia ei juuri käytä asioiden tarkasteluun.

Etusivulla on heti artikkeli, joka kertoo kaunistelematta kuinka epätasa-arvoisesti ja perustuslain 17& 2 momentin vastaisesti valtio kohtelee kahta "kansalliskieltä".

Suomessa on nimittäin kaksi ruotsinkielistä "kansanedustuslaitosta" (Ålands landsting ja Suomenruotsalaiset kansankäräjät) ja yksi kaksikielinen eli eduskunta.

Valtion kustantama suomenkielinen vastine niille sen sijaan puuttuu. Siitä huolimatta, että 17. pykälän 2 momentissa todetaan näin: "Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samankaltaisten perusteiden mukaan"

Niinpä Suomalaisuuden liitto haluaa,että epätasa-arvo poistetaan antamalla Suomalaisuuden liitolle edes osittain samanlainen asema kuin ruotsinkielisiä edustavilla järjestöillä on lainsäädännössä.

Nyt sellainen tasa-arvoinen lainsäädäntö puuttuu. Perustuslain vastaisesti. Mielenkiintoista.

Veikkaanpa,että vanhaan Ruotsin vallan ajoilta periytyvään maan tapaan, että suomenkielisten ja ruotsinkielisten tasa-arvo on ruotsinkielisten syrjintää, tullaan tässäkin asiassa vetoamaan. Tosin poliittisesti korrektein sanan kääntein. Tietty;)

Suomalaisuuden liiton kieliasiamies professori (emeritus) Erkki Pihkala toteaakin toisaalla lehdessä, että suomenkielisten ja ruotsinkielisten kesken on vuosisatainen "työnjako" kielikysymyksissä.

Suomenkielisten velvollisuus on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi ruotsiksi eikä vastavuoroisuus ole tasa-arvoa siinä kontekstissa.

Pohjoismaista pakkomatematiikkaa

Suomenkielisiä pohjoismaalaisia on yli 5 miljoonaa. Pohjoismaisen matematiikan mukaan kuitenkin suomenkielisten pohjoismaalaisten määrä on yhtä kuin nolla. Käsite "suomenkieliset pohjoismaalaiset" on nimittäin täysin tuntematon tosinordistille. Oikeiksi pohjoismaalaisiksi suomalaiset on kuitenkin muutettavissa vaikka väkisin ruotsin kielen avulla.

Jotkut nordistit todistavatkin suoraan,että Suomi onkin pohjoismaiden naapurivaltio.

"Olemme Pohjoismaiden naapurivaltio. Huomattava osa kaupasta kulkee Ruotsin kautta. Meillä myös paljon ystävyys- ja sukulaisuussuhteita. Ruotsin kieli on osa Suomen omaakuvaa ja siksi on hyvä pitää siitä kiinni, sanoo Wallin." (YLE 2.8.2010)

Esimerkkejä pohjoismaalaisesta matematiikasta:

Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon jakoperusteet.

& 5. Ehdolle asettaminen:

"Jos ehdolle asetettua teosta ei ole saatavilla ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi, teoksen ehdolle asettaneen Suomen, Islannin, Färsaarten, Grönlannin ja saamelaisen kielialueen kansallisen lautakunnan tai kirjailijajärjestön on välittömästi käännätettävä se jollekin mainitusta kolmesta kielestä keskusteltuaan asiasta ensin kansallisen sihteeristönsä kanssa."

Suomen kieli rinnastetaan siis fäärin kieleen, grönlannin kieleen, islannin kieleen sekä saamen kieliin! Fääriä puhuu noin 75 000 , grönlannin kieltä 54 000 , islantia 300 000 ihmistä ja saamen kieliä 30 000-40000 pohjoismaalaista. Suomea puhuu sentään 5,3 miljoonaa pohjoismaalaista varovastikin arvioiden!

§ 3. Palkintolautakunta:

"Palkittavan teoksen valitsee palkintolautakunta, jossa on kymmenen varsinaista jäsentä, eli kaksi jäsentä Suomesta (yksi kummaltakin kielialueelta), Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista, sekä mahdollisia liitännäisjäseniä Färsaarilta, Grönlannista ja saamelaiselta kielialueelta."

Nordistien matematiikassa 5,6 % = 50 %! (Ruotsinkielisiksi rekisteröityjä on n. 5,6 %)

Suomen ehdokaskirjoista toisen tulee olla ruotsinkielinen ja toisen suomenkielinen, josta on kuitenkin oltava käännös jollekin noista kolmesta "oikeasta" pohjoismaisesta kielestä!

Oikeampi suhdehan olisi 1/20 eli kerran 10:ssä vuodessa yksi ruotsinkielinen kirja ehdolla Suomesta, mutta pohjoismainen nordistimatematiikka onkin eri asia. Siinä 5,6 % = 50 %.

.

Muukin "pohjoismainen yhteistyö" on samanlaista hengeltään. Samma på syrjintäkielellä.

Kuluttajaneuvonta ja kuluttajaliike

Eilen olin "elintarvikeketjun vastuullisuuden konseptointi liiketoimintamahdollisuudeksi-tutkimushankkeen" työpajassa tuomassa kuluttajan näkökulmaa tilanteeseen. Kuluttajapanelistina oleminen on mukava tapa vaikuttaa silläkin saralla. Siihen liittyen täytyykin ottaa esille tämä valitettavan yleinen tilanne Suomessa.

Kuluttajaneuvonnassa on asiakaspula. Tosin valikoivasti. Asiakaspula vaivaa ruotsinkielistä neuvontaa,mutta vastaavasti suomenkieliseen palveluun pääsy on vaikeaa. Sama vaikuttaa koskevan kaikkia elämän aloja Suomessa koulutuksesta terveydenhuoltoon.

Lähde: Hbl 3.10.2011 Camilla Ahlbom.

Kuluttajavirastossa on kolme (3) kuluttajaneuvojaa. Kaksi miestä ja yksi nainen. Kaikki kolme (3) puhuvat sekä suomea että ruotsia.¨

(lainaus alkaa)

"Esa Soukka on sitä mieltä,että aivan hyvin voitaisiin soittaa myös ruotsinkieliseen palveluun - he voivat palvella molemmilla kielillä ja aikaa on."

"Annika Granvik on eri mieltä. Ruotsinkielinen numero pitää olla ruotsinkielinen. Suomenkieliset voivat soittaa siihen,mutta heitä palvellaan ruotsiksi."

"Käytännössä on käynyt niin,että suomenkieliset kääntyvät ruotsinkielisen numeron puoleen saadakseen vastauksen kysymyksiinsä ja puhuvat Soukan ja Kaarle Jaakkolan kanssa ruotsiksi."

(lyhennetty - käännös Jarmo Ryyti)

Kuluttajavirastoon ei pääse kuluttajaneuvojaksi jos ei osaa molempia kotimaisia. Silti vain ruotsinkielisellä  kuluttajaneuvojalla ei ole velvollisuutta palvella molemmilla kotimaisilla kielillä. Ilmeisesti palkkakin on sama siitä huolimatta? Vaikka ruotsinkielisiä on vain 5 % niin kuluttajaviraston kuluttajaneuvonnassa tuon 5 %  käyttöön on resurssoitu 1/3 neuvojista.

Tätä samaa epäsuhtaa vaatii Rkp kaikissa valtakunnallisissa organisaatiossa. Suomalaisuuden liitonkin valtion apu vietiin tuolla pelillä Ville Itälän (kok) suosiollisella avustuksella.

Liputusneuvontaa olisi pitänyt antaa myös ruotsiksi. Sellaista vain ei koskaan pyydetty Suomalaisuuden liitosta. Olisi pitänyt palkata toinen henkilö pienen yhdistyksen toimistoon istumaan tyhjän panttina.

Helsingissä, kaupungissa,jossa asuu eniten suomenkielisiä, on vain kaksikielisiä ja ruotsinkielisiä terveyskeskuksia. Kaksikielisiin terveyskeskuksiin työhön päästäkseen vaaditaan päästötodistuksessa molempien kotimaisten kielten suoritus. Sitten on erikseen hiljaiset ja rauhalliset vain ruotsinkielisiä varten perustetut erilliset apartheid-vastaanotot.

Valtakunnallisten vammaisjärjestöjen valtion avun ehtona on toiminta molemmilla kotimaisilla kielillä. Sitten on vielä erikseen ruotsinkieliset vammaisjärjestöt. Ne saavat omat valtion apunsa eivätkä palvele suomeksi. Pelisäännöt vaihtuvat.

Tätäkö suomalaiset haluavat oikeesti?

Kuluttajavirasto.  Soitellaan

Uusi rinnakkaiskoulujärjestelmä

Peruskoulun ystävien tulisi ainakin herätä horroksestaan ennenkuin on myöhäistä!

Erkki Pihkala Kanavassa 7/2005:

"Ottaen huomioon sen, että ruotsin osaaminen on historiallisesti ollut suomalaisen sivistyneistön eliittiaseman tunnus, kielikylpy yhdistettynä ruotsin merkitystä korostavaan kielilainsäädäntöön on omiaan tekemään kielikylvetyksestä eliitille keinon säilyttää yhteiskunnallinen asemansa. Kielikylvetys näet tarjoaa oivan mahdollisuuden luoda peruskoulun rinnalle monen kaipaaman rinnakkaiskoulujärjestelmän."

"Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että valtion virkoihin sekä kaksikielisillä alueilla olevien suurimpien kaupunkien virkoihin, etenkin korkeimpiin virkoihin vaaditaan suomen ja ruotsin kielten osaaminen. Kielikylpyjä on tarjolla vain isommissa kaupungeissa, joissa eliitti asuu, ja näin syrjäseudut on taas saatu paikalleen. Lapsen paneminen kielikylpypäivähoitoon ja sen kautta kielikylpykouluihin vaatii vanhemmilta varhaista ja jatkuvaa paneutumista lastensa koulu-uraan. Tämä taas sujuu "vastuullisilta” vanhemmilta perinteisesti."

"Toisekseen kielikylpypäivähoitoa saaneilla on suomen ja ruotsin kielen taitoja mittaava ”pääsykoe” kielikylpykouluihin. Oppikouluun pääsijöitä karsittiin aikanaan äidinkielen ja laskennon eli aritmetiikan osaamisen avulla. Kielikylpykouluun pääsyä ei kuitenkaan päätetä pelkästään "kokeen" perusteella, vaan rehtorit myös arvioivat, onko lapsi "kypsä" kielikylpykouluun. Näin joukkoon ei pääse erityisopetusta tarvitsevia (esim. taustaltaan ulkomaalaisia ja "häiriintyneitä" muiden oppimista häiritsemään. He voivat jäädä peruskoulun puolelle. Asiaan liittyvät rajatapauksissa tietenkin neuvottelut vanhempien kanssa."

"Kolmanneksi kielikylpykoulujen vanhemmat ovat keskenään yhteistyössä, kuten aikanaan oppikoulujen kannatusyhdistyksissä muodostaen toimivan sisäpiirin. Kielikylpyluokat pysyvät myös koossa toisin kuin peruskoulujen hajautettua opetusta saavat luokat ja muodostavat elinajan kestäviä ystävyyspiirejä. Oppilaiden perhetaustat ovat myös samankaltaiset. He myös sisäistävät kielitaidon, so. ruotsin osaamisen merkityksen menestymiselle suomalaisessa yhteiskunnassa."

"Neljänneksi vaadittaisiin vain se, että kielikylpyvanhemmat ymmärtäisivät käyttää varojaan oppilaiden kirjoihin ja muihin oppimateriaaleihin, jos kunta sattuu tässä suhteessa nuukailemaan. Jos kielikylpykouluihin vielä tulisivat vapaaehtoiset lukukausimaksut, niin kielikylvetyksen kautta peruskoulun sisälle saataisiin rinnakkaiskoulu."

"Rahapulassa olevilla kunnilla tuskin on mitään sitä vastaan, että ne saisivat tämän kaltaista tukea lasten vanhemmilta koulujen ylläpitoon. Yhteiskunnallisesti tuloksena olisi peruskoulun sisällä toimiva ainutlaatuinen rinnakkainen koulujärjestelmä vastaamaan niitä tavoitteita, jotka peruskoulu monen mielestä aikanaan vei. "

Koulutuksellinen epätasa-arvo Ruotsin apuvaltiossa

Näin toimii "tasa-arvo" Suomessa:

1. Ruotsinkielinen voi hakea suomenkieliseen yliopistoon joutumatta suomen kielen kokeeseen. Suomenkielinen *) sen sijaan joutuu aina erilliseen ruotsin kielen kielikokeeseen hakiessaan ruotsinkieliseen yliopistoon. (* suomenkielisestä lukiosta kirjoittaneet)

2. Ruotsissa, ulkomailla siis, suomenkielinen pääsee opiskelemaan yliopistoon pelkällä ylioppilastodistuksella ilman erillistä ruotsin kielen kielikoetta, mutta ei kotimaassaan Suomessa, ruotsinkieliseen yliopistoon.

3. Ruotsinkielinen voi tehdä lopputyönsä ruotsiksi missä tahansa yliopistossa Suomessa.

4. Suomenkielinen joutuu tekemään lopputyönsä ruotsinkielisessä oppilaitoksessa ml. yliopistot aina ruotsiksi. Suomeksi ei saa tehdä, koska se on kiellettyä.

5. Valtiokalenterissa kaikkien muiden yliopistojen nimet on kahdella kielellä paitsi Åbo Akademi ja Handelshögskolan. Esim. Jyväskylän yliopisto on Jyväskylä universitetet.

Mistä em. tilanne johtuu? Siitä,että Suomessa ei ole yhtään suomenkielistä yliopistoa! Syynä on se, että muut kuin ruotsinkieliset yliopistot ovatkin kaksikielisiä eikä suomenkielisiä:1. Ruotsinkielinen opiskelija voi vaatia tenttikysymykset ruotsiksi lain mukaan "suomenkielisissä" yliopistoissa. (Abo Akademissa ja Svenska Handelshögskolanissa ei saa vaatia tenttikysymyksiä suomeksi)

2. Ruotsinkielinen opiskelija voi tehdä gradunsa ruotsiksi "suomenkielisissä" yliopistoissa. (Abo Akademissa eikä Svenska Handelshögskolanissa ei saa tehdä gradua suomeksi)

3. Åbo Akademi eikä Svenska Handelshögskolan eivät järjestä pääsykokeita suomeksi.
Ns. suomenkieliset yliopistot joutuvat järjestämään myös ruotsiksi pääsykokeet ainakin niissä oppiaineissa, joissa on ruotsinkielisille omat kiintiöt.
Ruotsinkielisille yliopistoille ei riitä se, että suomenkielisestä lukiosta kirjoittanut lukee ruotsinkieliset kirjat pääsykokeisiin ja vastaa ruotsinkielisiin pääsykokeisiin oikein.Pääsykokeiden lisäksi järjestetään erilliset ruotsin kielen kokeet. Niiden vaikeusastetta säädellään siten, että suomenkielisistä lukioista kirjoittaneiden määrä pysyy "sopivana".

Samanlainen järjestelmä oli USA:n Syvän Etelän yliopistoissa afroamerikkalaisia varten, jotta heidän määränsä pysyi "sopivana" valkoisiin opiskelijoihin verrattuna.

(Kuva:Liikenneturva)

Ruotsi esikuvana

Suomalaiset ovat aina ihailleet Ruotsia ja ruotsalaisia. Tässä on kopiotu Suomeen hyviä ja esimerkillisiä käytäntöjä Ruotsista:

1) Kielienemmistön kieli on säädetty lailla valtiota ja kansakuntaa koossapitäväksi kieleksi. Kielienemmistön kieli on valtakunnan ainoa hallintokieli (Esim. lainsäädäntö kirjoitetaan vain kielienemmistön kielellä mikä riittää hyvin kaikille.)

2) Koulujärjestelmä toimii kielienemmistön kielellä

3) Kielivähemmistöt opettelevat kielienemmistön kielen kouluissa pakollisena oppiaineena.

4) Enemmistökieltä puhuvilla ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskoulussa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta eikä suinkaan lapsen vanhemmat.

6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityisesti nk. vapaakouluissa, mikäli haluavat opiskella omalla äidin/kotikielellään. Valtionapu on tietenkin niissä pienempi kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa, joissa opetuskieli on tietenkin aina kielienemmistön kieli.

7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä. Muutamassa, erikseen mainitussa kunnassa, asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Kunnan virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata vähemmistökieltä. Esim. voortsprookkia (Asiointitulkkaus riittää oikein hyvin)

8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta. Sen sijaan jokaiseen julkiseen virkaan vaaditaan valtakunnan kielienemmistön kielen osaaminen.

9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan kansalaisiksi ilman äidinkielen kirjaamista (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla.) Kansalaisten äidinkielen tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomessa tapahtuu.

10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla.
Siten osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti ulkomaalaisia maahanmuuttajia vastaanotetaan. (Ks. Ruotsin tilastollinen vuosikirja) Suomen muuttaessa tilastointikäytäntönsä vastaamaan pohjoismaista mallia saisi Suomikin yhtä arvostettun aseman kansainvälisesti kuten Ruotsi ja muut pohjoismaat. Samalla vähenisivät erilaiseen tilastointikäytäntöön perustuvat väärinkäsitykset pohjoismaiden välillä.

11) Vähemmistökielistä ei tarvita mainintaa perustuslaissa. Muissakaan pohjoismaissa ei niistä ole mainintoja. Näin Suomen lainsäädäntö saataisiin harmonisoitua siltäkin osin skandinaaviseksi. Samalla Pohjoismaiden Neuvoston toistaiseksi tulokseton toiminta siinä suhteessa saisi tukea Suomesta.

12) Eduskunnan ainoa virallinen työkieli (asiakirjat ja keskustelukieli) on kielienemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalveluita. (Asiointitulkkaus).

13) Valtio voi määritellä hallinnollisella päätöksellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (vrt. Ruotsissa ”meänkieli” ja Suomessa esim. "voortsprook".)

14) Katukilvet ja tienviitat vain kielienemmistön kielellä koko valtakunnan alueella. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voisivat anoa erikseen oikeusistuimelta lupaa vähemmistökieliseen tienviittaan tai katukilpeen enemmistökielisen kilven alapuolelle. (Vrt. Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)

15) Kielikiintiötä yliopistoissa ja muissa opetuslaitoksissa ei ole. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti kielienemmistön kielellä.

16) Vähemmistökielisiä yliopistoja ei ole, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan kielienemmistön kielellä. Niin muissa pohjoismaissakin tehään.

17) Kaikki armeijayksiköt toimivat kielienemmistön kielellä

18) Kansalaisten kieltä ei rekisteröidä väestönlaskennassa, koska yksilön intimiteettisuoja on tärkeämpää. Valtio ei urki kansalaisten kieli-identiteettiä. Ainoastaan Venäjän tsaarin entiset alamaiset Venäjällä, Virossa ja Suomessa yhä jatkavat tuota ei-skandinaavista vanhanaikaista tapaa rekisteröidä kansalaisten äidinkieli.

19) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään ole lailla kielletty. Sen ansiosta Ruotsillakin on vpaaamielisen valtion maine maailmalla. Suomella olisi Ruotsin mallin avulla mahdollisuus saavuttaa samanlainen avaramielisen valtion maine toisin kuin nyt. Vähemmistökieliä puhuvien koululaisten fyysiset rangaistuksetkin Ruotsin kouluylihallitus kielsi jo vuonna 1958.

20.) Mitään valtion sisäisiä autonomisia alueita ei kielivähemmistöille tarvita. Sellaiset voidaan lakkauttaa Suomessakin, jolloin Suomikin saisi yhtä arvostetun aseman kansainvälisessä yhteisössä kuin Ruotsi on jo saanut.

Tämä malli on siis kopsattu Ruotsista mistä monta muutakin hyvää toimintamallia on siirretty Suomeen sellaisenaan. Malli on myös Pohjoismaiden Neuvoston tavoitteiden mukainen. Pohjoismaiden Neuvostohan on vuosikymmeniä pitänyt tavoitteena pohjoismaisen lainsäädännön yhdenmukaistamista.

YHTEENVETO: Kielienemmistön kieli on syytä säätää lailla valtakuntaa koossapitäväksi pääkieleksi Suomessa, kuten Ruotsissa on jo viisaasti säädetty.

(Kuva: Pohjoismaiden neuvoston merkki)