Keskiluokka antaa taas lausuntoja kansalle medioissa kun Kauhajoella tapahtui kauheuksia. Radiosta kuulee parhaiten erilaisten viranomaisten, poliitikkojen ja päätökstentekijöiden lausuntojen sisällöt ja vivahteet.
Erityisen symbolista on se, että Suomen lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula tavoitettiin Brysselistä antamaan lausuntoja Kauhajoen tragediasta. Mitä ihmeen tekemistä Suomen lasten oloilla ja Brysselillä on? Brysselissäkö näitä asioita hoidetaan kuntoon?
Lapsiasiavaltuutettu 2.10.2006:
"Tarve vanhempien vahvempaan läsnäoloon lastensa elämässä välittyy myös suomalaisesta lapsuuden tutkimuksesta. Sen sisältämässä lasten omassa arjen kuvauksessa tulevat esille yksinäisyys ja aikuisten etäisyys tai se, että aikuiset eivät arvosta tai ota hänen tarpeitaan vakavasti."
Terveisiä perseestä eiku Brysselistä!
Onko siis Jokelan tragedian jälkeen mikään muuttunut? Ei. Uralla eteneminen on vanhemmille edelleen tärkeintä. Lapsiasiavaltuutetullekin. Poliittisen virkauran edistämisessä Brysselillä on tärkeä rooli. Siksi lapsiasiavaltuutettu tavoitettiin Brysselistä.
Mikä muuttui Jokelan jälkeen: Aseenkantolupia saa edelleen yhtä helposti. 15-vuotiaat lapset saavat aseenkantoluvan metsästystä varten edelleen. Ja kaikkihan me olemme niin ylpeitä ammunnan olympiamitaleista! Mitää todellista muutosta mihinkään ei ole saatu aikaiseksi.
Mitä sen sijaan on saatu aikaiseksi: Paljon keskiluokan lätinää, puhetta ja liturgiaa. Niistä kuulee että mitään priorisointeja ei aiota muuttaa oikeesti piirun vertaa.
Oma Brysselin tuntemus jää siihen kun vuonna 1965 liftasin Canterburysta, Englannista Pohjois-Ranskan, Belgian kautta Hollantiin ja edelleen sieltä Saksan ja Ruotsin kautta Suomeen. Enpä arvaanut silloin kuinka tärkeä Bryssel aikaan tulee olemaan Suomen poliittiselle ja virkamieseliitille. Nyt tiedän enemmän. Muistorikas on erityisesti yö Bredan putkassa Hollannissa.
Jk. Tarja Halonen tavoitettiin radiohaastatteluun New Yorkista. Äipät ja iskät ulkomailla. Penskat internetissä. Hehheh. Lausuntoja lausuntoja.
torstaina, syyskuuta 25, 2008
sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008
Soininvaaran ja Vihreiden epäekologinen nauhakylämalli
Matti Vanhasen puutarhakaupunkivisio on pannut asfalttivihreisiin vipinää.
Lainaus Osmo Soininvaaran blogista: "Paavo Ojala kysyi “Asfalttikepulaiset” viestiketjussa, miksi nauha on parempi kuin kolmio.Koska en näköjään pysty liittämään kuvia kommenttiin, vastaan omalla aloituksella."
Soininvaara jatkaa: "Oheisessa kuvassa oletetaan, että kylät A ja C ovat jo olemassa ja joudumme päättämään, mihin sijoitamme B:n? Jos se sijoitetaan väliin, kaupunki muodostaa nauhan, jos se sijoitetaan kolmion kolmanneksi kärjeksi, nämä kylät eivät muodosta nauhaa. Niiden välille tarvitaan kolme joukkoliikenneyhteyttä, kun nauhassa tarvittaisiin yksi. Jos nauhassa vuoroväli olisi kymmenen minuuttia, kolmiossa se olisi yli puoli tuntia, koska pitkät välit vähentävät joukkoliikenteen käyttöä."
http://www.soininvaara.fi/wordpress/2008/09/20/nauha-vai-kolmio/#comment-13387
Nauhakylämalli tulee kuitenkin ympäristölle epäedullisemmaksi kuin kolmiomalli.
Syy on tässä: Jos vertaillaan noita välejä tasapuolisesti eli oletetaan välin pituuden olevan aina se 10 minuuttia niin tottakai kolmiomalli on silloin edullisempi. Se on helppo todeta kun katsotaan mitä tapahtuu kun asukas kustakin kylästä A, B ja C vierailee toistensa luona. Nauhamallissa B:llä olisi matkaa 10 min naapureihinsa, mutta A:lla ja C:llä 20 min."
Kolmiomallissa kaikilla on sama matka 10 min, joten yhteisaika on kolmiomallin eduksi 30 min vs 40 min. Kustannukset nousevat siis nauhamallissa 33% ja lisäksi nauhamalli johtaisi aikaa myöten keskimmäsen kylän eli B:n kasvuun toisten kustannuksella koska se olisi optimaalinen paikka businekselle ja kauppojen sijoittumiselle..."
Lähde: http://www.jyu.fi/Members/jorma
Sama kilometreissä kuvattuna:
Nauhakaupungissa A:n ja C:n väli on 10 km. Kolmiossa A:n ja C:n väli on 5 km. B on kummassakin 5 km:n päässä A:sta ja C:stä. Soininvaaran nauhakaupungimallissa liikutaan yksisuuntaisesti A:sta B:n kautta C:hen, jolloin matkaksi tulee 10 km. Näyttäisi siltä,että "puutarhakaupunki" (kolmiohimmeli) olisi epäekologisempi. Niin onkin jos nauhakylässä A:sta C:hen siirtyvät jäävät C:hen eivätkä palaa takaisin!
Loppupelissä kaikki ihmiset olisivat siirtyneet C:hen jos nauhakylämallia sovelletaan niin, että ihmiset eivät palaa lähtöpisteeseen. Samoin kaikki maailman junat tai autot olisivat ennen pitkää C:ssä, koska nehän eivät palaa takaisin Soininvaaran teorian mukaan koskaan lähtöpisteeseen A:han. Nimittäin paluumatkakin on tietenkin se sama eli 10 km. Näin ollen Soininvaaran mallissa matka oikeasti onkin 20 km. Kolmiossa se on 15 km. Vanhasen malli on siis 5 km ekologisempi silloinkin kun kierretään kaikki kylät. Vielä ekologisempi se on jos siirrytään suoraan A:n kautta C:hen. Kolmiossahan kylien väli on maksimissaan 5 km. Meno-paluu aina 10 km.
Soininvaara ratkaisee tuon ongelman sillä, että "nauhamallissa voidaan kylät rakentaa lähemmäksi" kuin kolmiohimmelissä. Se on poliittista matematiikkaa. Kolmiohimmeli ei mitenkään estä rakentamasta kyliä yhtä lähelle toisiaan kuin nauhamallissakin.
Kuva: Kari A. Hintikka
Lainaus Osmo Soininvaaran blogista: "Paavo Ojala kysyi “Asfalttikepulaiset” viestiketjussa, miksi nauha on parempi kuin kolmio.Koska en näköjään pysty liittämään kuvia kommenttiin, vastaan omalla aloituksella."
Soininvaara jatkaa: "Oheisessa kuvassa oletetaan, että kylät A ja C ovat jo olemassa ja joudumme päättämään, mihin sijoitamme B:n? Jos se sijoitetaan väliin, kaupunki muodostaa nauhan, jos se sijoitetaan kolmion kolmanneksi kärjeksi, nämä kylät eivät muodosta nauhaa. Niiden välille tarvitaan kolme joukkoliikenneyhteyttä, kun nauhassa tarvittaisiin yksi. Jos nauhassa vuoroväli olisi kymmenen minuuttia, kolmiossa se olisi yli puoli tuntia, koska pitkät välit vähentävät joukkoliikenteen käyttöä."
Soininvaara saa nauhakaupunkimallinsa ekologisesti edullisemmaksi sillä, että kaupungit olisivat kolmiomuodostelmassa poliitikolle sopivalla tempulla. Hän määrittelee kolmiossa pisteet kauemmaksi kuin nauhassa olevat pisteet. Pyydän anteeksi, koska olisihan pitänyt ymmärtää, että Soininvaara on ennen kaikkea poliitikko.
http://www.soininvaara.fi/wordpress/2008/09/20/nauha-vai-kolmio/#comment-13387
Nauhakylämalli tulee kuitenkin ympäristölle epäedullisemmaksi kuin kolmiomalli.
Syy on tässä: Jos vertaillaan noita välejä tasapuolisesti eli oletetaan välin pituuden olevan aina se 10 minuuttia niin tottakai kolmiomalli on silloin edullisempi. Se on helppo todeta kun katsotaan mitä tapahtuu kun asukas kustakin kylästä A, B ja C vierailee toistensa luona. Nauhamallissa B:llä olisi matkaa 10 min naapureihinsa, mutta A:lla ja C:llä 20 min."
Kolmiomallissa kaikilla on sama matka 10 min, joten yhteisaika on kolmiomallin eduksi 30 min vs 40 min. Kustannukset nousevat siis nauhamallissa 33% ja lisäksi nauhamalli johtaisi aikaa myöten keskimmäsen kylän eli B:n kasvuun toisten kustannuksella koska se olisi optimaalinen paikka businekselle ja kauppojen sijoittumiselle..."
Lähde: http://www.jyu.fi/Members/jorma
Sama kilometreissä kuvattuna:
Nauhakaupungissa A:n ja C:n väli on 10 km. Kolmiossa A:n ja C:n väli on 5 km. B on kummassakin 5 km:n päässä A:sta ja C:stä. Soininvaaran nauhakaupungimallissa liikutaan yksisuuntaisesti A:sta B:n kautta C:hen, jolloin matkaksi tulee 10 km. Näyttäisi siltä,että "puutarhakaupunki" (kolmiohimmeli) olisi epäekologisempi. Niin onkin jos nauhakylässä A:sta C:hen siirtyvät jäävät C:hen eivätkä palaa takaisin!
Loppupelissä kaikki ihmiset olisivat siirtyneet C:hen jos nauhakylämallia sovelletaan niin, että ihmiset eivät palaa lähtöpisteeseen. Samoin kaikki maailman junat tai autot olisivat ennen pitkää C:ssä, koska nehän eivät palaa takaisin Soininvaaran teorian mukaan koskaan lähtöpisteeseen A:han. Nimittäin paluumatkakin on tietenkin se sama eli 10 km. Näin ollen Soininvaaran mallissa matka oikeasti onkin 20 km. Kolmiossa se on 15 km. Vanhasen malli on siis 5 km ekologisempi silloinkin kun kierretään kaikki kylät. Vielä ekologisempi se on jos siirrytään suoraan A:n kautta C:hen. Kolmiossahan kylien väli on maksimissaan 5 km. Meno-paluu aina 10 km.
Soininvaara ratkaisee tuon ongelman sillä, että "nauhamallissa voidaan kylät rakentaa lähemmäksi" kuin kolmiohimmelissä. Se on poliittista matematiikkaa. Kolmiohimmeli ei mitenkään estä rakentamasta kyliä yhtä lähelle toisiaan kuin nauhamallissakin.
Kuva: Kari A. Hintikka
perjantaina, syyskuuta 19, 2008
Syrjintä Suomen yliopistoissa
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on johdonmukaisesti, esim. tapauksen C-419/92 Ingetraut Scholz,, kok. I-1994, s.521 (syrjintä, kansalaisuus) yhteydessä todennut, että unionin perussopimukset kieltävät paitsi yleisen syrjinnän kansalaisuuden perusteella myös erottelun perusteilla, jotka de facto johtavat samaan lopputulokseen. Välillinenkään syrjintä ei siis ole sallittua.
Yliopistojen tutkintoasetuksen 6 §:ää soveltaessaan yliopisto, joka on opetuskieleltään suomenkielinen, ei myönnä käytännössä anomuksesta suomen kielellä koulusivistyksensä saaneille opiskelijoille vapautusta ruotsin kielen kurssista, paitsi jos on kyse esim. vakavasta lukihäiriöstä. Sen sijaan koulusivistyksensä muilla kielillä saaneille opiskelijoille, käytännössä ulkomaalaisille, mukaan lukien EU:n kansalaiset, tämä vapautus myönnetään anomuksesta automaattisesti.
Tämä käytäntö on johtanut siihen, että Suomen yliopistoissa kansalaisuuteen perustuva syrjintä on de facto korvattu koulusivistyksen saantiin perustuvalla erottelukriteerillä. Kyseessä on siis selkeä suomen kielellä koulusivistyksensä saaneiden, käytännössä Suomen suomenkielisten EU-kansalaisten välillinen syrjintä, muihin EU-kansalaisiin nähden Suomen yliopistoissa.
Suomen yliopistojen noudattama käytäntö on johtanut siihen, että muut EU-kansalaiset kuin suomenkieliset saavat yliopistotodistuksensa vähemmillä opintovaatimuksilla kielitaidon, nimenomaan ruotsin kielen taidon suhteen kuin suomen kielellä koulusivistyksensä saaneet.
Tämä rapauttaa yliopisto-opintojen homogeenisuutta keskeisen kielitaitovaatimuksen osalta. Homogeenisuus voidaan palauttaa vaatimalla ulkomaalaisilta opiskelijoilta ruotsin opinnot tai poistamalla niiden de facto pakollisuus suomenkielisiltä.
Yleensä Suomessa pidetään tärkeänä, että ruotsinkieliset (5,6 % väestöstä) osaavat suomea ja suomenkieliset vastaavasti ruotsia. Kun ulkomaalaisilta opiskelijoita ei vaadita molempien kotimaisten kielten osaamista, tämä on omiaan vaikeuttamaan ulkomaalaisten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan, mikäli he jäävät asumaan Suomeen.
Ahvenanmaalaisilla on itsehallintolakinsa puitteissa oma kansalaisuuteen verrattava ”kotipaikkaoikeus”, jonka saaminen on vaikeampaa kuin Suomen kansalaisuuden. Ahvenanmaalaisille myönnetyt helpotukset pakkosuomen opinnoissa ovat siis käytännössä kansalaisuuden perusteella tapahtuvaa suosintaa opintovaatimusten suhteen ja siten artiklojen 12 EY, 149 EY ja 150 EY vastaista.
Suomessa 20.1.2004 annettu yhdenvertaisuuslaki 21/2004 noudattaa Euroopan unionin perussopimusten 12 EY ja 13 EY artikloja sekä niihin oleellisesti liittyviä direktiivejä (esim. 48/1998). Lain 3 §:n mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta:
1) koulutuksen tavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään ja
2) kun sovelletaan ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua kokevia säädöksiä eikä ulkomaalaisten asettamiseen erilaiseen asemaan heidän lakiin perustuvasta oikeusasemastaan aihetuvasta syystä.
Voidaan siis sanoa, että Suomen yliopistojen tutkintoasetuksen 6 §:llä yhdistettynä yhdenvertaisuuslain 3 §:ään on luotu Suomen lain mukaiset edellytykset ulkomaalaisten, muitten EU-kansalaisten ja etenkin Ruotsin EU-kansalaisten erityisasemalle. Tämä on artiklojen 12 EY, 149 EY ja 150 EY vastaista.
Kotimaisten kielten, suomen ja ruotsin kielen osaamista vaaditaan Suomessa valtion ja kaksikielisten kuntien korkeakoulututkintoa edellyttävissä viroissa. Yliopistoista valmistuvista hakeutuu kuitenkin valtaosa yksityiselle sektorille, jossa ruotsin/suomen kielten osaamisvaatimus vaihtelee työnantajan tarpeitten mukaan. Lainsäädännölliselle joustamattomuudelle opinnoissa ei näin ole perusteita. Kielitutkinto voidaan sitä paitsi osoittaa tarpeen niin vaatiessa erilliselläkin tutkinnolla asianomaisella viranomaiselle. Aiemmin tämä menettely oli hyvin yleinen viranhaun yhteydessä.
6 §:ssä mainittu ”ulkomailla koulusivistyksen saaminen” sekä yhdenvertaisuuslain 3 § asettavat käytännössä etenkin Euroopan unionin jäsenmaan Ruotsin kansalaiset erityisasemaan Suomen yliopistoissa opiskelemisessa sekä virkojen saannissa ja vapaan elinkeinon harjoittamisessa.
Kun kaikkien suomenruotsalaisten, paitsi osin ahvenanmaalaisten lievennettynä tulee koulusivistyksensä ruotsin kielellä saaneina osoittaa osaavansa suomen kieltä, niin tätä ei vaadita (käytännössä Suomessa ruotsin kiellellä opettavissa yliopistoissa) Ruotsissa koulusivistyksensä saaneilta, joitten koulusivistyskieli on tietenkin ruotsi.
Kun suomenkielisen koulutaustan omaavilla on ns. pakkoruotsi yliopisto-opinnoissaan ja suomenruotsalaisilla vastaavasti pakkosuomi, ruotsalaiset EU-kansalaiset on vapautettu pakkosuomesta. He ovat näin etuoikeutetussa asemassa myös suomenkielisiin nähden opintovaatimuksissa.
Todettakoon, että ruotsalaiset saavat muitten ulkomaalaisten ohella Suomessa mm. EU:n ammattipätevyysdirektiivien perusteella oikeuden harjoittaa esim. hoitoalan ammatteja osaamatta suomea. Tämä liittyy Suomessa noudatettuun käytäntöön, jossa ulkomaalaiset vapautetaan säännöllisesti kotimaisten kielten, suomi ja ruotsi, osaamisvelvollisuudesta valtion tai kaksikielisten kuntien viroissa (vrt. artikla 39 EY).
Esim. maahanmuuttajataustaisista opettajista, joita on eniten Venäjältä, Virosta, Ruotsista, Britanniasta ja Saksasta yleisen suomen ja ruotsin kielen kielitutkinnon, joka on pakollinen osa suomalaisten opettajakoulutusta, on suorittanut vain noin puolet.
Ulkomaalaisia valitaan myös yleisesti yliopiston virkoihin, jopa kaksikielisessä Helsingin yliopistossa ilman todistusta toisen kotimaisen kielen osaamisesta. Ulkomaalaisten, etenkin ruotsalaisten kielellinen suosintaan yliopisto-opinnoissa Suomen kansalaisiin nähden liittyy siis jatkossa suosinta myös viranhauissa kielitaidon suhteen. Suomenmaalaisille tämä ei onnistu, koska he eivät voi valmistua yliopistosta ts. saada todistusta miltään opintohaaralta ilman pakkoruotsissa tai pakkosuomessa läpäistyä kielikoetta, paitsi osin ahvenanmaalaiset EU-kansalaiset lievennettynä.
Näin ollen suomalaisen yliopisto-opiskelijan tulisi:
1) Saada vapautus toisen kotimaisen kielen kurssin suorittamivelvollisuudesta Euroopan unionin perussopimuksen artiklojen 12 EY, 149 EY ja 150 EY perusteella, koska muutoin suomalainen opiskelija päätyy eri asemaan kuin muut EU-kansalaiset ja välillisesti etenkin Ruotsissa koulusivistyksensä saaneisiin nähden sekä,
3) sillä perusteella, että sanotussa 6 §:ssä kansalaisuuteen perustuva syrjintä on korvattu koulusivistyksen saantikieleen tai ulkomailla, käytännössä Ruotsissa, koulusivistyksen saamiseen nojaavilla syrjintäperusteilla ja
4) Suomen yhdenvertaisuuslain 3 § laillistaa Suomessa perussopimusten artiklojen 12 EY, 13 EY, 149 EY ja 150 EY vastaisesti ulkomaalaisten mukaan lukien muiden EU:n jäsenmaitten kansalaisten, erityisesti Ruotsin kansalaisten erikoisaseman opiskelussa Suomen yliopistoissa ja tätä kautta välillisesti työmarkkinoilla.
Viite: Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset tapauksissa C-65/03 ja C-147/03, joissa jäsenmaitten (Belgia ja Itävalta) todettiin rikkovan artiklojen 12 EY, 149 EY ja 150 EY mukaisia velvoitteitaan. Tapaukset tosin koskivat opiskelijoitten ottamista yliopisto-opintoihin, mutta ne soveltuvat myös kurssivaatimuksiin, jotka johtavat hyväksyttyyn loppututkintoon, joka loppututkinto on edellytys työpaikan saamiselle.
Euroopan unionin koulutuksellisen integraation (ns. Bolognan prosessin) kannalta tuskin on suotavaa, että yliopistojen tutkintovaatimuksia eriytetään opiskelijan koulusivistystaustan perusteella keskeisten kurssivaatimusten osalta. Suomessa ns. toisen kotimaisen kielen, suomen tai ruotsin, kurssit on koettu niin keskeiseksi, että ne ovat ainoat asetuksella pakolliseksi säädetyt kurssit Suomen yliopistoissa koulusivistyksensä suomeksi tai ruotsiksi saaneille.
Yliopistojen tutkintoasetuksen 6 §:ää soveltaessaan yliopisto, joka on opetuskieleltään suomenkielinen, ei myönnä käytännössä anomuksesta suomen kielellä koulusivistyksensä saaneille opiskelijoille vapautusta ruotsin kielen kurssista, paitsi jos on kyse esim. vakavasta lukihäiriöstä. Sen sijaan koulusivistyksensä muilla kielillä saaneille opiskelijoille, käytännössä ulkomaalaisille, mukaan lukien EU:n kansalaiset, tämä vapautus myönnetään anomuksesta automaattisesti.
Tämä käytäntö on johtanut siihen, että Suomen yliopistoissa kansalaisuuteen perustuva syrjintä on de facto korvattu koulusivistyksen saantiin perustuvalla erottelukriteerillä. Kyseessä on siis selkeä suomen kielellä koulusivistyksensä saaneiden, käytännössä Suomen suomenkielisten EU-kansalaisten välillinen syrjintä, muihin EU-kansalaisiin nähden Suomen yliopistoissa.
Suomen yliopistojen noudattama käytäntö on johtanut siihen, että muut EU-kansalaiset kuin suomenkieliset saavat yliopistotodistuksensa vähemmillä opintovaatimuksilla kielitaidon, nimenomaan ruotsin kielen taidon suhteen kuin suomen kielellä koulusivistyksensä saaneet.
Tämä rapauttaa yliopisto-opintojen homogeenisuutta keskeisen kielitaitovaatimuksen osalta. Homogeenisuus voidaan palauttaa vaatimalla ulkomaalaisilta opiskelijoilta ruotsin opinnot tai poistamalla niiden de facto pakollisuus suomenkielisiltä.
Yleensä Suomessa pidetään tärkeänä, että ruotsinkieliset (5,6 % väestöstä) osaavat suomea ja suomenkieliset vastaavasti ruotsia. Kun ulkomaalaisilta opiskelijoita ei vaadita molempien kotimaisten kielten osaamista, tämä on omiaan vaikeuttamaan ulkomaalaisten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan, mikäli he jäävät asumaan Suomeen.
Ahvenanmaalaisilla on itsehallintolakinsa puitteissa oma kansalaisuuteen verrattava ”kotipaikkaoikeus”, jonka saaminen on vaikeampaa kuin Suomen kansalaisuuden. Ahvenanmaalaisille myönnetyt helpotukset pakkosuomen opinnoissa ovat siis käytännössä kansalaisuuden perusteella tapahtuvaa suosintaa opintovaatimusten suhteen ja siten artiklojen 12 EY, 149 EY ja 150 EY vastaista.
Suomessa 20.1.2004 annettu yhdenvertaisuuslaki 21/2004 noudattaa Euroopan unionin perussopimusten 12 EY ja 13 EY artikloja sekä niihin oleellisesti liittyviä direktiivejä (esim. 48/1998). Lain 3 §:n mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta:
1) koulutuksen tavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään ja
2) kun sovelletaan ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua kokevia säädöksiä eikä ulkomaalaisten asettamiseen erilaiseen asemaan heidän lakiin perustuvasta oikeusasemastaan aihetuvasta syystä.
Voidaan siis sanoa, että Suomen yliopistojen tutkintoasetuksen 6 §:llä yhdistettynä yhdenvertaisuuslain 3 §:ään on luotu Suomen lain mukaiset edellytykset ulkomaalaisten, muitten EU-kansalaisten ja etenkin Ruotsin EU-kansalaisten erityisasemalle. Tämä on artiklojen 12 EY, 149 EY ja 150 EY vastaista.
Kotimaisten kielten, suomen ja ruotsin kielen osaamista vaaditaan Suomessa valtion ja kaksikielisten kuntien korkeakoulututkintoa edellyttävissä viroissa. Yliopistoista valmistuvista hakeutuu kuitenkin valtaosa yksityiselle sektorille, jossa ruotsin/suomen kielten osaamisvaatimus vaihtelee työnantajan tarpeitten mukaan. Lainsäädännölliselle joustamattomuudelle opinnoissa ei näin ole perusteita. Kielitutkinto voidaan sitä paitsi osoittaa tarpeen niin vaatiessa erilliselläkin tutkinnolla asianomaisella viranomaiselle. Aiemmin tämä menettely oli hyvin yleinen viranhaun yhteydessä.
6 §:ssä mainittu ”ulkomailla koulusivistyksen saaminen” sekä yhdenvertaisuuslain 3 § asettavat käytännössä etenkin Euroopan unionin jäsenmaan Ruotsin kansalaiset erityisasemaan Suomen yliopistoissa opiskelemisessa sekä virkojen saannissa ja vapaan elinkeinon harjoittamisessa.
Kun kaikkien suomenruotsalaisten, paitsi osin ahvenanmaalaisten lievennettynä tulee koulusivistyksensä ruotsin kielellä saaneina osoittaa osaavansa suomen kieltä, niin tätä ei vaadita (käytännössä Suomessa ruotsin kiellellä opettavissa yliopistoissa) Ruotsissa koulusivistyksensä saaneilta, joitten koulusivistyskieli on tietenkin ruotsi.
Kun suomenkielisen koulutaustan omaavilla on ns. pakkoruotsi yliopisto-opinnoissaan ja suomenruotsalaisilla vastaavasti pakkosuomi, ruotsalaiset EU-kansalaiset on vapautettu pakkosuomesta. He ovat näin etuoikeutetussa asemassa myös suomenkielisiin nähden opintovaatimuksissa.
Todettakoon, että ruotsalaiset saavat muitten ulkomaalaisten ohella Suomessa mm. EU:n ammattipätevyysdirektiivien perusteella oikeuden harjoittaa esim. hoitoalan ammatteja osaamatta suomea. Tämä liittyy Suomessa noudatettuun käytäntöön, jossa ulkomaalaiset vapautetaan säännöllisesti kotimaisten kielten, suomi ja ruotsi, osaamisvelvollisuudesta valtion tai kaksikielisten kuntien viroissa (vrt. artikla 39 EY).
Esim. maahanmuuttajataustaisista opettajista, joita on eniten Venäjältä, Virosta, Ruotsista, Britanniasta ja Saksasta yleisen suomen ja ruotsin kielen kielitutkinnon, joka on pakollinen osa suomalaisten opettajakoulutusta, on suorittanut vain noin puolet.
Ulkomaalaisia valitaan myös yleisesti yliopiston virkoihin, jopa kaksikielisessä Helsingin yliopistossa ilman todistusta toisen kotimaisen kielen osaamisesta. Ulkomaalaisten, etenkin ruotsalaisten kielellinen suosintaan yliopisto-opinnoissa Suomen kansalaisiin nähden liittyy siis jatkossa suosinta myös viranhauissa kielitaidon suhteen. Suomenmaalaisille tämä ei onnistu, koska he eivät voi valmistua yliopistosta ts. saada todistusta miltään opintohaaralta ilman pakkoruotsissa tai pakkosuomessa läpäistyä kielikoetta, paitsi osin ahvenanmaalaiset EU-kansalaiset lievennettynä.
Näin ollen suomalaisen yliopisto-opiskelijan tulisi:
1) Saada vapautus toisen kotimaisen kielen kurssin suorittamivelvollisuudesta Euroopan unionin perussopimuksen artiklojen 12 EY, 149 EY ja 150 EY perusteella, koska muutoin suomalainen opiskelija päätyy eri asemaan kuin muut EU-kansalaiset ja välillisesti etenkin Ruotsissa koulusivistyksensä saaneisiin nähden sekä,
3) sillä perusteella, että sanotussa 6 §:ssä kansalaisuuteen perustuva syrjintä on korvattu koulusivistyksen saantikieleen tai ulkomailla, käytännössä Ruotsissa, koulusivistyksen saamiseen nojaavilla syrjintäperusteilla ja
4) Suomen yhdenvertaisuuslain 3 § laillistaa Suomessa perussopimusten artiklojen 12 EY, 13 EY, 149 EY ja 150 EY vastaisesti ulkomaalaisten mukaan lukien muiden EU:n jäsenmaitten kansalaisten, erityisesti Ruotsin kansalaisten erikoisaseman opiskelussa Suomen yliopistoissa ja tätä kautta välillisesti työmarkkinoilla.
Viite: Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset tapauksissa C-65/03 ja C-147/03, joissa jäsenmaitten (Belgia ja Itävalta) todettiin rikkovan artiklojen 12 EY, 149 EY ja 150 EY mukaisia velvoitteitaan. Tapaukset tosin koskivat opiskelijoitten ottamista yliopisto-opintoihin, mutta ne soveltuvat myös kurssivaatimuksiin, jotka johtavat hyväksyttyyn loppututkintoon, joka loppututkinto on edellytys työpaikan saamiselle.
Euroopan unionin koulutuksellisen integraation (ns. Bolognan prosessin) kannalta tuskin on suotavaa, että yliopistojen tutkintovaatimuksia eriytetään opiskelijan koulusivistystaustan perusteella keskeisten kurssivaatimusten osalta. Suomessa ns. toisen kotimaisen kielen, suomen tai ruotsin, kurssit on koettu niin keskeiseksi, että ne ovat ainoat asetuksella pakolliseksi säädetyt kurssit Suomen yliopistoissa koulusivistyksensä suomeksi tai ruotsiksi saaneille.
keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008
Perussuomalaiset ja Jyväskylä
Kunnallisvaalit on lokakuussa. Varsinainen äänestyspäivä on sunnuntaina 26.10.2008,jolloin valitaan 75 valtuutettua edustamaan jyväskyläläisiä neljäksi vuodeksi. Ennakkoäänestys on 15.10.-23.10.2008. Uusi valtuusto aloittaa toimintansa heti vaalituloksen vahvistumisen jälkeen 3.11.2008
Luulenpa vaan, että Perussuomalaiset tulevat voittamaan näissä vaaleissa Jyväskylässäkin. Muutamilla kunnallisvaalien ehdokkailla on blogeja, joista voi tutkailla ehdokkaiden mielipiteitä erilaisista asioista:
Timo Aalto
Harri Andersson
Kauko Tuupainen
Jorma Uski
Luulenpa vaan, että Perussuomalaiset tulevat voittamaan näissä vaaleissa Jyväskylässäkin. Muutamilla kunnallisvaalien ehdokkailla on blogeja, joista voi tutkailla ehdokkaiden mielipiteitä erilaisista asioista:
Timo Aalto
Harri Andersson
Kauko Tuupainen
Jorma Uski
perjantaina, syyskuuta 05, 2008
Moventas ja Jyväskylän Energia (JE)
Kaksi uutista:
Tuuliturbiini- ja teollisuusvaihteita valmistava Moventas tuo kolmannen tehtaan Jyväskylään. (Ksml 4.9.2008)
Tuuliturbiini- ja teollisuusvaihteita valmistava Moventas on nuorten aikuisten mielestä Keski-Suomen houkuttelevin työnantaja. (Ksml 4.9.2008)
Mistä syystä Moventas investoi Jyväskylässä? Pohditaanpa sitä. Työvoima liikkuu. Halpa energia ei liiku eikä sitä saa missä tahansa. Se tiedetään jo esim. Korpilahdella, missä eletään Vattenfallin sähköverkossa.
Miksi Moventas siis investoi Jyväskylässä:
JE:n sähköenergia on huomattavasti halvempaa kuin Vattenfallin toimialueen sähköenergia.
Keljonlahden voimala on sopivan lähellä tuottamaan energiaa Moventakselle. Ei tarvitse rakentaa kalliita siirtojohtoja pitkiä matkoja ohittamaan Vattenfallin tai Fortumin sähköverkkoja,jolloin välttää niiden kalliit sähkön siirtohinnat.
Keljonlahden voimala tukee Moventaksen imagoa, koska molemmat,Moventas ja JE,ovat samassa liiketoimintaklusterissa tuottamassa energiaa ei-öljypohjaisilla raaka-aineilla.
Fortum ja Vattenfall tuottaa sähköä ydinenergialla.Vihreään yritysimagoon sellainen tuotannnontekijä ei sovi.Uskoisin,että Moventaksessa tuo on otettu huomioon.
(Kuva: Agenda/Michael Kottmeier)
Tuuliturbiini- ja teollisuusvaihteita valmistava Moventas tuo kolmannen tehtaan Jyväskylään. (Ksml 4.9.2008)
Tuuliturbiini- ja teollisuusvaihteita valmistava Moventas on nuorten aikuisten mielestä Keski-Suomen houkuttelevin työnantaja. (Ksml 4.9.2008)
Mistä syystä Moventas investoi Jyväskylässä? Pohditaanpa sitä. Työvoima liikkuu. Halpa energia ei liiku eikä sitä saa missä tahansa. Se tiedetään jo esim. Korpilahdella, missä eletään Vattenfallin sähköverkossa.
Miksi Moventas siis investoi Jyväskylässä:
JE:n sähköenergia on huomattavasti halvempaa kuin Vattenfallin toimialueen sähköenergia.
Keljonlahden voimala on sopivan lähellä tuottamaan energiaa Moventakselle. Ei tarvitse rakentaa kalliita siirtojohtoja pitkiä matkoja ohittamaan Vattenfallin tai Fortumin sähköverkkoja,jolloin välttää niiden kalliit sähkön siirtohinnat.
Keljonlahden voimala tukee Moventaksen imagoa, koska molemmat,Moventas ja JE,ovat samassa liiketoimintaklusterissa tuottamassa energiaa ei-öljypohjaisilla raaka-aineilla.
Fortum ja Vattenfall tuottaa sähköä ydinenergialla.Vihreään yritysimagoon sellainen tuotannnontekijä ei sovi.Uskoisin,että Moventaksessa tuo on otettu huomioon.
(Kuva: Agenda/Michael Kottmeier)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)