Jäälyhty tehdään näin. Ämpäri täyteen vettä ja ulos pakkaseen. Vesi jäätyy niin, että keskelle jäänyt jäätymätön vesi voidaan kaataa pois. Saatu jäälyhty kumolleen ja pohjalle kynttilä. Takana olevat jäälyhdyt on väritetty punajuurisäilykkeen nesteellä. Edessä oleva versio on kirkas. Siinä on vain kaksi jäälyhtyä päällekkäin. Hyvin palaa eikä ole tulipalovaaraa.
Jääkukkia voi tehdä sillä tavoin, että tyhjään maitopurkkiin kukka sisään ja päälle vettä. Purkki ulos pakkaseen. Ja kas aamulla on kaunis jääkukka jääkimpaleen sisällä.
7.12.2009 alkoi putkiremontti saunan purkamisella. Pari kolme vuotta sitten uudistettu sauna näyttää nyt tällaiselta. Pitää rakentaa työmaan ajaksi talon asukkaille väliaikaiset wc- ja suihkutilat saunan tiloihin. Perinteisillä menetelmillä tehtävä putkiremontti edellyttää sitä.
Pinnoitusmenetelmää käyttämällä päästäisiin vähemmällä, mutta eihän sellainen ole suomalaisen mielestä tietenkään oikea putkiremontti. Euroopassa on vuosikymmeniä uudistettu viemäreitä sukittamalla ja pinnoittamalla. Suomessa samat menetelmät eivät kuulema toimi.
N. 10 vuotta sitten rakennetun uuden kylmiön yhteydessä olevat lattiat avataan myös. Viemärit vaihdetaan uusiksi. Sukittamisella ei olisi tarvinnut, mutta semmonen remontti on mamoilua.
Uudet viemäriputket on muovia. Muovi ei kuitenkaan kuulema kestä jos sillä pinnoitetaan viemäriputket. Tehtaalla tehty ja sieltä kuljetettu muoviputki on kestävämpää kuin paikalla tehty. Pitäiskö uskoa? Olisko sittenkin kyseessä kaupalliset intressit eri menetelmien tekijöiden ja heitä edustavien isännöitsijäbulvaanien välillä?
Kuulosuojaimetkin on ostettuna nyt. Ne laskee desibelitasoa n. 25 db:tä. Vähän auttaa, vaikka aamu-unet on mennyt vuodeksi eteenpäin. (Kuva saunasta: Jarmo Ryyti)
Ruotsalaisen kulttuurin on sanottu olevan edellä suomalaista kulttuuria. Sivistys on kuulema tullut suomalaisille ruotsalaisten ansiosta.
Ruotsalainen kulttuuri on niin paljon edellä suomalaista, että esim. sanalle ättestupan ei ole edes vastinetta suomen kielessä.
”Härmäläisessä kulttuurissa ei tunnettu ruotsalaista tapaa ja käsitettä ”ättestupan”. "Sanakirjassa sanalle ei löydy suomalaista vastinetta, vaan se selitetään ”kallioksi, josta vanhukset syöstiin kuolemaan”. Pitäen yhdessä kiinni tangosta sukulaiset työnsivät vanhuksen jyrkänteeltä rotkoon. Murha oli yhteinen ja kaikki olivat syyllisiä. Näin ruotsalaiset pääsivät eroon vanhuksista, jotka eivät kyenneet enää tuottamaan tarpeeksi.” (Lähde: Ruotsinsuomalainen 22.11.2001 Osmo Vatanen)
Ruotsalaiset ovat sivistäneet muutenkin suomalaisia innovaatioilla,jotka ennen ruotsalaisten maihinnousua olivat tuntemattomia täällä. Esimerkkeinä mainittakoon:
"Sivistyksestä osattomat" suomalaiset eivät tienneet mitään niistä ennenkuin lännestä tuli ruotsalaiset "svistämään". Pakkoruotsi on vain nykyaikaistettu versio aikaisemmista asenteista suomalaisia kohtaan.
YLE harkitsee FST5 ohjelmien siirtämistä YLE-Teeman paikalle. Ts. jälleen yksi suomenkielinen tv-kanava lakkautettaisiin ruotsinkielisen toiminnan hyväksi. Rkp:n bulvaani Kokoomuksessa, Kimmo Sasi, jo lupasi Höblässä,että FST:n ohjelmat säilyvät parhaalla katsomisajalla.
YLE lakkautti jo syksyllä 2007 suomenkielisen YLE Extra-kanavan. Tuon kanavapaikan YLE antoi Ruotsin television kanavalle. Meidän suomalaisten kustannuksella tietenkin.
Lopputulema näistä YLE:n puuhista olisi tämä: YLE viidestä (5) kanavasta kaksi ja puolikas(2 1/2) eli 50 % olisi suomenkielisiä ko. uudistuksen jälkeen. YLE:n pakkoruotsimatematiikassa kun 5 % = 50 %. Yksi YLE:n viidestä kanavapaikasta jätettäisiin käyttämättä tuossa tapauksessa siis.
Todellisuudessa nuo loput 2 YLE:n ”suomenkielistä” tv-kanavaa eivät nekään ole suomenkielisiä tv-kanavia. Jokainen voi sen todeta ilta illan jälkeen katsellessaan YLE:n tv 1 ja tv 2 ohjelmistoa. Suomenkielinen tv-kanava ei näköjään kuulu julkisen palvelun tehtävään edes Suomessa!
Jos suomenkielisten maksamat tv-maksut,jotka on 95 % YLE:n tv-maksutuloista korvamerkittäisiin suomenkieliseen tv-toimintaan niin YLE pystyisi helposti ylläpitämään suomenkielistä tv-kanavaa. (Ahvenanmaalaiset eivät maksa YLE:lle tv-maksua) Samalla suomenkielisen kulttuurin tuottajat saisivat työtä ja toimeentuloa.
Nyt YLE ei pysty ylläpitämään suomenkielistä tv-kanavaa, koska suomenkielisten tv-maksuista menee suuri osa Suomen ruotsinkielisten ja englanninkielisten palvelemiseen.
Mitä suomenkielinen voi tehdä tässä tilanteessa ennen vuotta 2012 jolloin suomenkieliset pakotetaan maksamaan väkisin muunkielisten tv-palvelut omien tv-palveluidensa kustannuksella? Sanoa irti tv-maksu on ainoa keino. Raha on paras konsultti. Sitä YLE kuuntelee, mutta ei enää vuoden 2012 jälkeen jolloin YLE on jälleen niskan päällä.
Vaalit on reilun vuoden päästä. Kokoomuksella on rahapula. Niinpä Kokoomus järjesti ensimmäistä kertaa oman Ruotsalaisuuden päivän juhlat Suomalaisella klubilla (sic). Jyrki Katainen toivoi juhlapuheessaan että Ruotsalaisuuden päivän vietosta tulee perinne Kokoomukselle.Ehkä erilaiset Rkp-sidonnaiset säätiöt ryhtyvät rahoittamaan myös Kokoomuksen vaalikampanjoita. Pitää vaan olla näyttöjä, että on Rkp-säätiöiden tukien arvoinen. Nyt sellainen näyttö saatiin.
Kansanedustaja Kimmo Sasi puolestaan otti puheessaan esille Kokkolan kysymyksen ja valtion aluehallinnon uudistuksen.
Kimmo Sasi on Ruotsalaissuomen kansankäräjien varapuheenjohtaja, mutta eduskunnan sivuilla olevassa ansioluettelossaan hän ei tuo sitä esille, vaikka kaiken muun mahdollisen Sasi kerännyt ko. cv:n sivuille.
Olisko syynä se,että Sasi ei voi ruotsinkielisyyttään korostaa,koska Pirkanmaalla suomenkieliset äänestäjät luulevat Sasin olevan heidän edustajansa eduskunnassa?
Kokkolan kysymys onkin mielenkiintoinen esimerkki kaksista pelisäännöistä. Kun käräjäoikeusalueiden uudelleen määrittelyssä Rkp tarvitsi oman ruotsinkielisenemmistöisen käräjäoikeuden niin suomenkielisenemmistöisen Kokkolan liittäminen Vaasan käräjäoikeuden alueeseen torpattiin Rkp:n toivomuksesta. Rkp:n toiveita oli toteuttamassa Vihreiden oikeusministeri Brax os. Karvonen. (Lapset ruotsinkielisessä kielikylvyssä)
Aluehallinnon uudistuksessa Rkp vaihtoikin pelisäännöt ja Kokkolan pitäisi silloin suuntautuakin Vaasaan. Kas kun Oulun suunnassa asuu liikaa suomenkielisiä. Kokkolan suomenkielisten mielipiteet on toisarvoisia myös Kimmo Sasin (Kokoomus) mielestä.
Sasi kun "näkee valoa sen jälkeen kun eduskunnan perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri tarttuivat asiaan ja painottivat voimakkaasti järkevän ratkaisun aikaansaamisen merkitystä Keski-Pohjanmaan suuntauksessa siten, että kielellisille näkökohdille annetaan se painoarvo joka niille kuuluu." (lainaus)
Sasi tarkoittaa kielellisillä painoarvoilla vain ruotsinkielisiä. Ei suomenkielisiä, vaikka heitä on yli 80 % Kokkolan asukkaista. Suomenkielisen äänestäjän ääni on Kokoomuksellekin toisarvoinen ääni. Sama koskee muitakin puolueita paitsi Perussuomalaisia.
Jk. Voisko ajatella,että Kokoomus alkaisi joskus viettämään Suomalaisuuden päivää?
Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla voi äänestää Vuoden turhakkeesta. Itse äänestin vuoden turhakkeeksi pakkoruotsin.
Perustelut:Kysymys on Ruotsin vallan aikaisesta reliikistä joka on unohtunut koulujen opetussuunnitelmiin byrokraattisen hitauden vuoksi.
Lainaus: ”Viime vuoden turhake oli pantiton pullo, edellisenä mönkijä. Mikä olisi tänä vuonna kertakaikkisen tarpeeton tai ylettömän mahtipontinen? Osallistu ja vaikuta!”
Pakkoruotsi sopii tuohon kuvaukseen täydellisesti! Äänestysaikaa on lokakuu. Osallistu ja vaikuta! Samalla voit mahdollisesti osallistua institutionaalisen koulukiusaamisen vähentämiseen koululaitoksessamme.
Lainaus SLL:n sivulta: "Vuonna 2000 Suomen Luonnon toimitus valitsi kaikkien aikojen ensimmäiseksi turhakkeeksi lehtipuhaltimen. Kyseenalaisen arvonimen ovat saaneet myös vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi, hampurilaisaterian kylkiäinen ja juotavan jogurtin minipakkaus. Myös kaupunkimaasturit ja tuplapuhelinluettelot on julistettu Vuoden turhakkeiksi."
Pakkoruotsi sopii joukkoon erittäin hyvin. Hampurilaisterian kylkiäinen ja tämä Rkp:n kylkiäinen on samaa kategoriaa. Turhake.
Lainaus jatkuu:
"Turhakkeella voi olla outo käyttötarkoitus. Ehkä se tuhlaa luonnonvaroja, saastuttaa ympäristöä tai on tarkoitettu naruttamaan hyväuskoisia."
Sopii mainiosti pakkoruotsiin.
(Kuva: Suomen luonnonsuojeluliiton sivulta Suomen luonto-lehden kansi 7/2009)
Eilen sitten päätettiin edetä putkiremontissa seuraavaan vaiheeseen, ylimääräiseen yhtiökokoukseen. Kaksi tarjousta tuli. Tarjouksen tekijä toisessa on Are Oy ja toisessa LVI Mak-Tek Oy. Tekijät on silti samat. Kummatkin tekevät linjastosaneerauksen ("putkiremontin") vanhalla tekniikalla. Neljä muuta yritystä joilta tarjous myös pyydettiin eivät jättäneet tarjousta.
Pinnoitusmentelmän osalta tuli kolme tarjousta koskien viemärien pinnoitusta. Kokonaisurakka kattaa kuitenkin myös sähköt, käyttövesiputket, vesimittarit ja kylpyhuoneiden saneerauksen. Pinnoitusvaihtoehtoa edeten pitäisi urakka osittaa ja aloittaa neuvottelut kahden tarjouksen jättäjän kanssa vielä tässä vaiheessa.
Aika kuitenkin loppuu jos ja kun projekti pitää saada alkamaan tämän vuoden puolella. Valmista pitää myös olla ennen vuoden 2010 loppua mikäli kiinteistöosakeyhtiö aikoo saada valtion 10 % investointiavustuksen urakasta.
Hintataso on selvästi laskenut. Vähän päälle 300 euroa on tässä vaiheessa kustannusarvio. Vielä pari vuotta sitten puhuttiin, että tuskin 500 €/m2 riittää.
Lisäksi pankitkin ovat valmiita luotottamaan jälleen taloyhtiöitä. Tarjouksia tuli kiitettävästi usealta pankilta. 20 vuoden luotto 1,65 %-2,25 % marginaalilla 3, 6 tai 12 kuukauden euribor-korolle.
Varpunen (Passer domesticus) on Suomessa lajin vähenemisen vuoksi silmälläpidon alainen lintu. Tämäkin kuvassa oleva kävelykadun varpunen on varastettu kuvan ottamisen jälkeen. Varastettu varpunen on jo kolmas samalta paikalta varastettu varpunen. Jalka vaan oli katkaistu ja nyt on vain kuva muistona. Uutta varpusta odotellaan. Varpunen elelee tiheästi asutuilla alueilla parvissa. Vaan aina vaan pienemmäksi käyvät varpusparvet.
Sienestystä sanotaan joskus hiljaiseksi metsästykseksi. Silmät säädetään esimerkiksi suppilovahveroasentoon. Sitten aletaan katsoa maastoa sillä silmällä. Kun näkee yhden voi varmasti päätellä, että muitakin on. Sama muiden sienien kohdalla. Silmien säätämiseen pitää keskittyä erikseen. Menee muutoin hyvä saalis ohi silmien. Samalla katseella jolla etsii suppilovahveroita on vaikea löytää esim. mustatorvisieniä. Tatit on poikkeus. Ne tulee silmille vähemmälläkin säätämisellä.
Vasemmalla suppilovahveroita (Cantharellus tubaeformis). Oikealla keltavahveroita (Cantharellus cibarius). Molemmat on helppoja opetella ja helppoja valmistaa. Pannulle vaan kunnes vesi on haihtunut sienistä. Sen jälkeen rypsiöljyä, mustapippuria, sipulisilppua, ehkä ripaus suolaa ja se on siinä. Suppilovahveroita voi kuivata, mutta kantarelleja ei kannata kuivata.
Puolukkaa tulee metsästä tänä syksynä niin mielettömästi, että avuksi tarvitaan jo kuorma-autokin. Sitten puolukkamehuksi,-puuroksi,-hilloksi,-piirakaksi. Ja puuroon tietenkin.
Kataja eli kotikataja (Juniperus communis) tekee sinisiä marjoja syksyisin. Niitä voi käyttää mausteena mm. vodkassa. Toimii. Voi katajanmarjoista keittää teetäkin. Katajanmarjat säilyvät hyvin kuivattuina ja niitä käytetään rohtoina.
Näyttäisi äkisti mustikalle, mutta on variksenmarjaa toiselta nimeltä kaarnikkaa (Empetrum nigrum). Maku on mieto. Voi käyttää mehuihin esimerkiksi mustikan kanssa. Siitä voi tehdä hilloa myös. Tällä kertaa osa saaliista menee salaattiin ja lopuista tehdään hilloa. Juustojen kera nam. Variksenmarjassa on eniten flavonoideja. Mitä mustempi marja sitä enemmän siinä on flavonoideja. Mustikka ja mustaviinimarjakin jäävät toiseksi.
Toisten mielestä karhun, toisten mielestä hirven. 2.9.2009 Korpilahti-lehti julkaisi myös tämän kuvan ja pyysi lukijoita ottamaan kantaa. Karhun vaiko hirven jätös? Lähiaikoina arvoitus ratkeaa.
Siinä määrin ajankohtainen asia tämä on,että Radio Keski-Suomi paikallislehtikatsauksessaan 4.9.2009 otti myös esille tämän Korpilahti-lehdessä olleen jutun kuvineen.
"Partenza da Pavia il 26 maggio, arrivo a Capo Nord, Norvegia, il 14 luglio. 50 giorni per attraversare l’Europa da solo, in bicicletta, e toccare quello che è tradizionalmente considerato il punto più a Nord del vecchio Continente, dove in estate il sole non tramonta mai.A compiere l’impresa è stato Diego Vallati, pensionato sessantaduenne, ex bancario, non nuovo a lunghi percorsi su due ruote (negli ultimi anni: fino a Capo Finisterre in Spagna, a Calais Dunquerque, a Roma andata e ritorno, a Parigi) ma con il pallino del viaggio in bicicletta verso il Circolo Polare Artico. Questo è stato un bis: nel 2006 il percorso era diverso,ma la meta la stessa." (leikattu lyhemmäksi)
La cosa più bella di un viaggio così lungo fatto in bicicletta?
"«Che incontri tante persone. Ma il brutto è che dura solo un attimo, e poi via! devi andare. Difficile rincontrarle, con qualche eccezione, come Jarmo Ryyti, il ciclista finlandese che avevo conosciuto durante il viaggio precedente. Ho incrociato sia uomini sia donne. E condividendo con loro un po’ di chilometri ho capito che le donne, oltre all'impegno fisico e alla tensione verso la meta, nel loro viaggiare mettono qualcosa in più."
No kaikki pitkän italian lukeneet ymmärtävät mitä tuossa edellä kirjoitetaan. Taustaa: Vuonna 2006 Diego Vallati pyöräili Enontekiön Hetan eteläpuolella vastaan matkalla kohti Nordkappia. Juteltiin typötyhjällä Lapin maantiellä ja vaihdettiin sähköpostiosoitteita. Tänä vuonna Diego pyöräili uudestaan Italiasta Nordkappiin. Vaihteeksi Baltian kautta. Kaikkihan kerran on pyöräilleet Italiasta Nordkappiin mutta että kaksi kertaa. Se on toinen juttu. Diego käytti matkaan aikaa n. 6 viikkoa kummallakin kertaa. Vanha vaihdepyörä, mutta uskollinen laite.
Aika-ajon Keski-Suomen piirin piirinmestaruuskilpailut ajettiin 25.8.2009 Leppälahdessa. Ohjastin Rossano Road Carbonilla piirin mestaruuteen.
Erityinen kiitos tuloksesta täytyy kuitenkin osoittaa Riikosen Sakulle. Järjestäjien ajanoton mukaan hävisin Sakulle 3 sekuntia. Sakun oman ajanoton mukaan voitin kuitenkin Sakua vajaalla minuutilla. Sakun itse ottama aika jäi viralliseksi lopulliseksi tulokseksi.
Sekaannuksen saattoi aiheuttaa se, että numerolla 15 lähtenyt Saku joutui lähtemään numeron 14 lähtöajalla,koska Sakua edeltävälle pyöräilijälle tuli pyörärikko jo ennen lähtöä.
Viime vuotisella ajalla olisin hävinnyt Sakulle selvästi. Tänä vuonna matka joutui kuitenkin päälle puolitoista minuuttia nopeammin kuin v. 2008. Syynä oli se, että sykemittari ei toiminut kunnolla ja ajoin korkeammalla sykkeellä kuin oli tarkoitus. Hyvin silti meni vaikka hirvitti.
Loppuaika 24.11. Oma ajanotto näytti 24,27, mutta se johtui siitä,että maali oli eri paikassa kuin v. 2008 ja sitä hämmästellessä unohtui pysäyttää ajanotto. Sakun aika oli 25,08.
Nyt kun Ruotsin kuningaspari jälleen vierailee Suomessa niin on syytä kerrata ruotsalais-suomalaisen kohteliaisuuskoodiston perusteet:
”Kun ruotsalainen tulee vierailulle suomalaisen luokse suomalaisen isännän tulee puhua kohteliaisuudesta ruotsalaisia vierailijoita kohtaan ruotsia.”
”Kun suomalainen menee ruotsalaisen vieraaksi suomalaisen vieraaan tulee kohteliaisuudesta ruotsalaisia isäntiään kohtaan puhua ruotsia.” Ongelmaksi jää: MILLOIN RUOTSALAINEN ON KOHTELIAS SUOMALAISELLE?
Vastaan omasta puolestani: Kun ruotsalainen puhuu englantia suomalaiselle ellei osaa suomea. Silloin ruotsalainen osoittaa suomalaiselle sydämen sivistystä ja viestii ymmärtäneensä jotain Ruotsin ikävästä historiasta suomalaisia kohtaan. Olenkin tavannut paljon tällaisia fiksuja ruotsalaisia. Ruotsin kuningaspari ei kuulu niiden ruotsalaisten joukkoon. Emme tosin ole tavanneetkaan;)
Kun Ruotsin kuningaspari vieraili Vaasassa,muistaakseni vuonna 2003,niin Kalle Kustaa iloitsi ”voidessaan vierailla ruotsalaiskaupunki Vaasassa.” (vapaa käännös Ruotsin kuninkaan puheesta) Vaasan asukkaista 75 % on suomenkielisiä.
Ruotsin kuningasparin vierailun syy on merkkivuosi 2009. Ruotsalaisten vaatimuksesta tätä vuotta 2009 ei saa kutsua Juhlavuodeksi. Suomalainen poliittis-hallinnollinen eliitti tietenkin matelee hyvin mielellään ruotsalaisten edessä eikä kutsu edes keskenään vuotta 2009 Juhlavuodeksi.
Huomionarvoisaa on,että venäläiset, jotka antoivat autonomian Suomelle ovat myös sivuroolissa tämän merkkivuoden vietossa.
Kun Norja vietti Ruotsista irtautumisen Juhlavuotta v. 2005 (100-vuotisjuhla) ei norjalaiset vaivautuneet edes kutsua ruotsalaisia mukaan. Suomalaiset on toista maata. Matelurefleksi on suomalaisen selkärangassa.
Saarijärvelle on tuotu Thaimaasta poimijoita, jotka parhaimmillaan saavat 2000 euroa kahdessa kuukaudessa marjojen poiminnalla. (Ksml 21.8.2009) Verotonta tuloa. Ei ihan huonosti. Omat havaintoni on, että poimimalla ei tänä vuonna marjat lopu Keski-Suomen metsistä.
K-kaupassa maksaa 200 gramman pakastemustikkapakkaus 1,79 €. 200 gramman pakastepuolukkapakkaus maksaa puolestaan 1,19 €. Aika paljon pitää poimia, että tekee ihan oikeasti tilin.
Oma panokseni Suomen metsissä. Vadelmaa, mustikkaa ja ihan lähiaikoina puolukkaa. Ohessa myös hiukan sieniä. Hyötyliikuntaa ja raitista ilmaa saa sen sijaan sitäkin enemmän. Tuntipalkkaa ei kannata laskea eikä pidäkään laskea.
Herkkutateista (boletus edulis) saisi jo aika kivasti taskurahaa jos vaan löytäisi hyviä sienipaikkoja ja olisi keräilyreitin varrella. Tarvittiin italialainen Dalla Valle tekemään suomalaisista sienistä brändi ja arvostettua luomuruokaa. Mistähän maasta tulee se ihminen, joka tekee suomalaisista marjoista brändin ja arvostettua ruokaa. Omat havainnot on sellaiset, että metsissä noita kumpaakin superruokaa keräilee vanhempi väki,suuret ikäluokat.
Tarkoitus on kiertää Itämeri myötäpäivään polkupyörällä. Samalla voinee käydä parilla Itämeren suurella saarella. Katsotaan sitten onnistuuko. Valitettavasti tänä kesänä ei Saarenmaalta ole laivayhteyttä Ventspilsiin joten Saarenmaa ja Hiidenmaa jää tällä kertaa käymättä.
Matkalle on ollut paljon vapaita paikkoja mutta tungosta ei silti ole mukaan ollut. Vain 2 osanottajaa. Mikä lie ihmisiin mennyt kun eivät enää matkustele mielellään. Puolaan asti mentiin osittain Via Balticaa pitkin. Voi suositella.
14.5.2009 to Tallinna-Ääsmäe 36 km
Aamulla linja-autolla Helsinkiin ja saman tien 14.30 Tallinkin m/s Superstarilla Tallinnaan. Tallinnassa suoraan laivasta iltapäiväruuhkan sekaan kello 16.30.
Viitoitus E 67 (Via Baltica) myöten Pärnuun lähtee satamasta. Piti kuitenkin kierrellä keskustan kautta kun oltiin liikkeellä pelkän suuntavaiston varassa.
Itsesuojeluvaisto pani pyöräilemään jalkakäytävillä. Niinpä vei pari tuntia ennenkuin päästiin varsinaisen moottoriliikennetien alkuun. Sitten olikin kiva ajella mukavassa myötätuulessa.
Eila innostui vetämään 10 km päälle kolmeekymppiä että hyvä kun perässä pysyi.
Yöksi Lepikun Kulalistemajaan (=Vierastaloon) Isäntä ja emäntä oli henkilökohtaisesti vastassa ison mutta kiltin koiran kanssa. Lepikun Kulalistemajaa voi suositella mielihyvin siivosti matkaaville.
15.5.2009 pe Ääsmäe-Pärnu 107 km
Aamu Lepikun Vierastalolla suuntana etelä.
Alkumatka paikallisteillä Pärnun maantielle. Ja eikun ketjut laulamaan. Keskinopeus myötätuulessa 100 km:n matkalla oli 19,2! Aika paha sanosin. Tiet Virossa on hyvässä kunnossa. Pienet paikallistietkin on päällystetty toisin kuin Keski-Suomessa. Pärnu maantien valkoisen viivan oikealla puolella on ruhtinaallisesti tilaa jalgrattureille. Pari sellaista näkyikin meidän lisäksemme.
Vähän viileetä mutta henkilökohtainen kulkuneuvo pitää lämpimänä automaattisesti.
Yöksi Villa Marleeniin. Villa Marleenia voi suositella myös mielihyvin. Tämä on kirjoitettu Villa Marleenin aamiaishuonessa. Tosi hyvä aamiainen. Nam.
16.5.2009 la Pärnu - Svetciems 96 km
Tänään ajellaan eteenpäin rauhallisesti. Paadyttiin Svetciemsiin Salacrivan etelapuolelle. Yöksi Vierastalo Rakariin. Pikkasen kolkko paikka, koska ei ollut muita yöpyjiä tähän aikaan vuodesta.
17.5.2009 su Svetciems-Riika 100 km
Esimerkillinen pyörätie Riikassa pohjoisesta tullessa.
Tasasta ei maen makea. Riikan laitamilla ihmeteltiin kartasta missä kohtaa kaupunkia ollaan. Ison monikaistaisen kadun toiselta puolelta tuli nuori mies kysymään mitä etsimme ja tarvitaanko apua. Yöpaikkaa kerrottiin etsivämme. Olimme Mezaparksin (Metsäpuisto suomeksi) vierellä, joka on iso kaupunkipuisto. Sen laidalla on hotelli, jossa on mm. uimahalli. Mezaparksin puiston läpi löydettyämme hotellin totesimme löytäneemme todellisen helmen. Hotelli Keizarmezs on aivan lähellä raitiovaunulinjan päätepysäkkiä, josta pääsee keskustaan.
18.5.2009 ma Riika-Joniskis (Liettua) 105 km
Aamulla Väinäjoen rannalla Riikassa.
Ylitettiin Latvian ja Liettuan raja jo pimean laskeuduttua, mutta ei hataa pyörän valot kayttoon. Latviassa tiet on vedetty kuin viivottimella. Suoran pituus voi olla 30-40 km. Kiva olisi vetää täysillä, mutta Eila ei pysy peesissä millään. Latvian puolella pellot on kesannolla, mutta heti Liettuan puolella alkaa isot rypsipellot. Ilmeisesti Neuvostoliiton aikana Latvia kollektivisoitiin niin perusteellisesti, että perheviljelmiä ei ole saatu aikaiseksi vieläkään. Liettua (ja Puola) on erilainen tapaus.
Yöpimeällä saavumme Joniskisin kaupunkiin. Pyörän taka- ja etuvaloilla oli käyttöä, koska ilta pimeni. Hotelli Siaures Vartai erinomainen. Hintaan sisältyvä aamiainen seuraavana aamuna kadun toisella puolella kahvilassa.
19.5.2009 ti Joniskis-Siauliai 50 km
Liettuassa tyypillinen näkymä, keltainen rypsipelto.
Aamulla todettiin,että Eila ei saa luottokortillaan rahaa automaatista. Varoitin jo etukäteen Master Cardista, että se on huonompi vaihtoehto Visaan verrattuna. Alkoi melkoinen selvittely mistä moinen johtuu. Päivä meni osittain siihen. Jouduttiin lyhentämään päivämatkaa reilusti.
Ensimmaiset lampimat kelit lievittivät luottokortin aiheuttamaa ärtymystä. Siirtymataipale Viro-Latvian jalkeen alkoi matkan turismiosuus. Tiet tahan asti todella erinomaiset pyorailyn kannalta katsottuna.
Siauliaissa on Euroopan 3. vanhin kävelykatu, mutta Eila ei löytänyt sinne. Löysin lopulta Eilan pyöräilemässä kaupungin ulkopuolella ja päädyimme motelliin yöksi moottoritien varteen.
20.5.2009 ke Siauliai-Skaudvile 72 km
Kyla olikin pienempi kuin kuvittelimme. Kartalla näytti, että on tuon kokoisessa paikassa varmaan jonkinlainen yöpaikka. Ei ollut. Pari kauppaa vain ja baari. Oli pakko kysella ohikulkijoilta yo ja aamiainen paikkaa. Baarissa oli onneksi nuori pari asiakkaana jotka osasivat englantia. He menivät naapurikauppaan kysymään b&b-paikkaa. Pari mummoa otti meidat hoteisiinsa. Hauska juttu, sillä muuten edessä olisi yön selkään ajaminen aika pitkälle eteenpäin.
Danuta, Stacy ja koiransa Mezky olivat isäntinä. Danuta ja Stacy on sisaruksia, jotka asuvat elämän ehtoopuolta talossa joka sekin on ehtoopuolen taloja. (kuvassa on kylläkin Eilan säihkysääret))
21.5.2009 to Skaudvile-Sakiai 65 km
Aamutoimien jälkeen Metzkyn ja Danutan saattamana eteenpäin.
Leppoisasti pyoritellen Liettuan kaunista maaseutua ihaillen. Ajelemme rauhallisilla sivuteilla enimmakseen. Yopaikkakin loytyi ja internet-yhteys.
Paikka jossa yövyimme on yhdistetty autojen varaosaliike ja hotelli. Uusi ja siisti paikka ja hyvä aamiainen. Baltiassa ei ole kansainväliset ketjut vielä tehneet kaikista hotelleista samanlaisia. Hyvä niin. Täälläkin nuoret auttoivat meitä löytämään yöpaikan. Opastivat ihan perille asti. Illalla syötiin liettualaisia perinneruokia. Omani oli nimeltään Zeppelin. Zeppelin on puuro-perunatäytteen sisään leivottu liharuoka. Eila kokeili jotain toista, joka olikin parempi valinta.
22.5.2009 pe Sakiai-Vistytis 72 km
Pyorailya maaseutumaisemissa mika tarkoittaa harvakseltaan palveluita tien varrella.
Tie meni aivan Venajan rajan tuntumassa. Kybartai oli varsin kaurismakelainen ilmestys. Sielta olisi ollut Venajalle muutama sata metria. Jurbarkasissa ylitettiin mahtava Nemonas-joki. Yoksi Motelis Viktorijaan, joka naytti ensin aivan autiolta paikalta. Pihalla pyöriessämme jostain tuli nainen, jolle saimme selvitettyä,että olemme yösijaa vailla. Täällä päin Liettuaa on ihan oikeita mäkiäkin, joissa saa vääntää ihan tosissaan.
Kattohaikaroita Liettuassa.
23.5.-24.5.2009 la-su Vistytis-Suwalki (Puola) 84 km
Tie nousi alkumatkasta ylamakeen kilometrikaupalla, mutta onneksi oli takatuuli. Via Baltikalle (E67) tullessa se puhalti sivulta ja Eilaa pelotti sen verran etta Eilalla meni kulku kavelyksi. Autot etta riepotteleva tuuli syynä. Tietyokohdat oli mielenkiintoisia haasteita. Sinansa Via Baltika on ihan hyva pyorailla. Paallystettya piennarta yllin kyllin. Yoksi Hotelli Suwalsyznaan, jota ei voi suositella. Kielitaidotonta ja epaystavallista henkilokuntaa.
Millaan tunnetulla kielella ei saanut asioita hotellissa selvaksi. Suwalkissa oli kiva pieni kävelykatu, mutta sekin oli hiljainen sunnuntaina. Paha vaan, sain vatsataudin Suwalkissa. Mikään ei pysy sisällä.
25.5.-27.5.2009 ma-ke Suwalki-Gizycko 100 km
Eila meni linja-autokyydilla jarjestamaan hotellia ja mina perassa polkupyoralla.
Gizycko on Mazurian jarvialueella, vanhaa Saksan Preussia. Taalla ollaan pari paivaa.
Päivä oli aika haasteellinen vatsakipujen vuoksi. Mikaan ei pysynyt sisalla. Edellisen illan illallinen tuli ulos niin kovalla rytinalla etten ehtinyt edes pyoraa pysayttaa. Oli siina takana tulevilla autolijoilla ihmettelemista.
Hotellin vastaanotto varasi ajan vatsalääkärille (stomatologi) ja tilasi taksin. Taksin kuljettaja odotti 1,5 tuntia kanssamme ja piti huolen siitä,että kaikki sujuu hyvin. Tuli mukaan apteekkiin, kuunteli hoito-ohjeet selvitti ne hotellin vastaanottovirkailijalle joka sitten kertoi ohjeet minulle. Jo yhden pillerin jälkeen olo helpotti. Todella hyvä lääkäri ja muutenkin huolenpito oli liikuttavaa. Pakko oli halata taksinkuljettajaa. Lääkäri kyllä puhui hyvää englantia mutta apteekissa ei puhuttu englantia eikä saksaa.
No olisimme olleet Gizyckossa muutenkin pari päivää. Samalla vaihdettiin fillarin takarengas lennossa ja käytiin ostokseilla. Gizycko on Puolan järvialueen matkailun keskeisiä kaupunkeja.
28.5.2009 to Gizycko-Biscupiec 71 km
Aamulla sää oli vielä aurinkoinen mutta muuttui kovin syksyiseksi. Minulle oli yllätys miten vähän sää on lämpimämpää Suomeen verrattuna. Taas tuli todettua, että retkipyöräily ei ole sisäliikuntaa. Alkoi taukoamaton sade. Ilta pimeni kunnes pääsimme Biscupieciin. Aluksi hotellin vastaanotossa todettiin, että hotelli on täysi. Syynä saattoi olla ulkomuotoni. Vettä valuva pimeästä ilmestynyt hahmo ei juuri luottamusta herätä. Sitten yhtäkkiä hotellissa olikin tilaa. Kummallinen episodi.
Retkipyöräilyssä suurin haaste on löytää yöpaikka. Siinä on välillä suunnittelemista. Teltta ja makuupussi on mukana, mutta ei houkuta hikisenä ja läpimärkänä yöpyä sillä tavoin.
29.5.2009 pe Biscupiec-Ostroda 81 kmHyvä pyöräilysää. Ostroda on Ostroda-Elblag-kanavan toisessa päässä. Matkailukaupunki. Järvi rannassa. Erinäisen vaiheiden jälkeen selvisi, että kanavalaiva lähtee aamulla Elblagiin. Tarkoitus on vähän saada vaihtelua pyöräilun lomaan.
30.5.2009 la Ostroda-Maldyti-Kiezmark/Gdansk 72 km
Kanavalaiva voi ottaa meidät mukaan vain alkumatkan. Neljän tunnin päästä olemme Maldytissa missä laiva pysähtyy pienen kylän liepeille. Sieltä pääsee pikkuteitä eteenpäin. Ihan hyvä ratkaisu. Olisi ollutkin puuduttavaa istua koko päivän pienessä laivassa. Ko. kanavalaiva on tunnettu ja mainostettu juttu.
Pienet kylätiet Maldytistä on rauhallisia ajaa, mutta annas olla kun tullaan päätielle. Siellä tuntuu että itsekin menee kovaa kun autoilijat ajaa selvällä ylinopeudella tuhatta ja sataa. Tien varren kuolleitten autoilijoiden muistoksi pystytetyt ristit kertovat, että riskejä otetaan ja sen näkee myös polkupyörän päältä ihan selvästi. Omituinen liikennekulttuuri. Ohi pitää päästä.
Vähän Gdanskia aikaisemmin sattuu tien varressa olemaan halpa motelli. Ei kun sinne alkavaa sadetta pakoon. Kun kirjoittaa halpa se tarkoitta Puolassa tässä tapauksessa 120 zl ilman aamiaista. Eli 11-12 euroa per henkilö. Aamiainen pari euroa lisää.
31.5.2009 su Kiezmark-Gdansk-Borowo 75 km
Gdanskiin olikin helppo pyöräillä aamuliikenteen mukana. Isoihin kaupunkeihin onkin aina helpompi mennä kuin päästä pois. Riikastakin ulospääsy kesti pari tuntia. Gdanskista ei aivan niin ´
kauan.
Vietimme aikaa Gdanskin kävelykadulla. Mietin kauan että miten Puolan ja Baltian kävelykadut eroaa Jyväskylän kävelykadusta. Joku ero niissä on. Sitten valkeni. Baltian ja Puolan kävelykaduilla ei ole kerjäläisiä kuten Jyväskylässä missä niitä saa väistellä koko ajan.
Gdanskista lähti hyvä moottoriliikennetie rannikkoa kohti. Sen vaan päättyi yhtäkkiä pieneen paikallistiehen jossa vallitsi täysi kaaos suomalaisittain katsoen. Ajoimme vielä harhaan kieliongelmien vuoksi. Pannaan nyt niiden syyksi. Lopulta löysimme Borowoon. Tilannetta sotkin viereinen kylä joka oli nimeltään Borkowo. Ajelimme näiden kylien väliä kunnes hoksasimme mistä sekoilu johtuu. Päädyimme Borowossa kivaan pensionaatti Mariaan.
1.6.2009 ma Borowo-Slupsk 96 km
Eila meni linja-autolla 25 km etukäteen Sierakowiceen. Sieltä oli kiva ajella hyvä tietä eteenpäin. Eilakin pääsi vähän helpommalla tällä tavoin. Vähän ennen kaupunkia oli pieni yksityinen hotelli aivan tien varressa kuin tilauksesta. Helppo päivä molemmille. Eilalla alkoi ilmetä polvissa ongelmia. Tyypillinen ongelma. Ajetaan liian isolla vaihteella jolloin polvet joutuvat rasitukseen. Ei edes ammattipyöräilijöiden polvet kestä sellaista. Polkimia pitäisi pyörittää eikä polkea. Ammattilaiset pyörittävät yli 100 kertaa minuutissa polkimia. Meidän tavallisten pyöräilijöiden pitäisi päästä esim. 80 kierrokseen minuutissa niin se riittäisi jo hyvin. Asiaa auttaisi jos polkupyörän polkimien nimi muutettaisiin pyörittimiksi. Ehkä sitten viesti menisi paremmin perille.
2.6.2009 ti Slupsk-Kozalin-Kolobrzeg 118 km
Jatkoimme hyväksi havaittua järjestelyä, että Eila ajaa eteenpäin alkupätkän linja-autolla. Niin tapahtuikin, mutta Eila meni vain 25 km linja-autolla ja seuraava linja-auto ei ottanutkaan pyörää kyytiin. Eila jäi pyörimään Kozalinin liepeille sillä seurauksella, että minä olin 50 km kauempana Kolobrzegissä. Ihmeellistä menen nopeammin eteenpäin kuin yleiset kulkuneuvot;)
Yö meni kahden hengen huoneessa yksin. 3 tähden hotelli 130 zlotya aamiaisen kanssa. N. 35 euroa. Oli siis kalliimmasta päästä. Kyllä oli vaikea kysyä tietä Kolobrzegiin, koska sen lausuminen puolaksi oikein ei onnistunut. Saksaksi Colberg auttoi. Puolassa ei osata samalla tavoin vieraita kieliä kuin pienissä Baltian maissa. Siksi kielivaikeuksia oli koko ajan. Meni aika monta päivää kunnes valkeni, että esim. tee on puolaksi herbata. Kawan sentään tunnistin kahviksi. Ihan vaan esimerkkinä.
3.6.2009 ke Kolobrzeg-Lukecin 50 km
Aamupäivä meni kaupungilla ja Eilaa odotellessa, koska Eila jäi yöksi Kozalinin lähelle. Sitten alettiin ajaa kohti Itämeren rannikkoa. Meren läheisyys alkoi tuntua selvästi viileästä tuulesta. Rannikolla on paljon yöpymismahdollisuuksia kun varsinainen matkailukausi ei ole vielä ole alkanut. Järvi- ja merimaisemat on kauniita. Ensimmäiset pyöräilykolleegat ajoi ohi. Pari saksalaista navigaattorin avustamana kiisivät ohitse.
4.6.2009 to Lukecin-Swinoujscie 60 km
Kylmää ja sateista kuin Pohjois-Norjassa viime vuonna. Swinouscieen tullaan jokilossilla idästä päin. Se on vanhaa kylpyläseutua ja rajakaupunki.
Rajakauppa käy kuumana. Hotelli Senator oli saksalaisten eläkeläismatkailijoiden kansoittama. He saattavat viipyä parikin viikkoa hotellissa nauttimassa halvan paikallisvaluutan,zlotyn eduista.
5.6.2009 pe Swinoujscie-Gartz/Rugen/Saksa 108 km
Ajettiin Saksan puolelle, entiseen Itä-Saksaan. Eila jäi Greifswaldiin, koska hän jatkaa sieltä seuraavana päivänä Rostockiin ja sieltä edelleen Suomen Helsinkiin. Illalla ajoin vielä Rugenin saarelle. Ehdin vielä sinne oikaisevaan lossiin. Itse saarella meni 10 km ensimmäiseen pensionaattiin.
6.6.2009 la Garz/Saksa-Rönne/Tanska-Ystad/Ruotsi 53 km
Ajoin melko kovaa Sassnitziin 40 km mistä lähtee laiva Bornholmin saarelle Rönneen. Rönne osoittautui pieneksi "kuolleeksi" kaupungiksi matkailukauden ulkopuolella. Kaupat kiinni, hotellien ovilla puhelinnumero, retkeilymajassa ei ketään paikalla. Sitten löytyi hotelli missä huone olisi maksanut 100 euroa kylppäri ja wc käytävällä!! Naurettava hinta.
Tanskalaiset luulevat palveluidensa olevan ylimaallisia. Niinpä otin iltalaivan ja siirryin Ruotsiin Ystadiin. Yöpaikka löytyi aika köppäsestä retkeilymajasta. Upeat olot Itämeren itärannalla vaihtuivat kalliisiin ja surkeiden palveluiden länsirantaan.
7.6.2009 su Ystad-Pukevik/Karlshamn 134 km
Päivä valkeni syksyisenä. Navakka pohjoistuuli tiesi vastatuuleen polkemista. Ruotsi on palveluiden autiomaa pyöräilijän näkökulmasta. Yksityisyrittäjiä ei ole samalla tavoin kuin Itämeren itärannalla. Kaupat on ketjutettu, kioskit samoin. Huoltoasemilla on pelkkä kahviautomaatti. Jos sitäkään. Yllättävää on miten heikosti Ruotsissa on pyöräily otettu huomioon.
8.6.2009 ma Pukevik-Nybro 127 km
Syksyinen kesäpäivä jälleen. Päätin ajaa Tingsrydin kautta Kalmariin sen vuoksi, että siellä ei ole moottoriteitä. Rannikolla on osa matkasta moottoritietä eikä vaihtoehtoista viitoitusta ole. Pitäisi olla kuntakohtaisia karttoja jotta selviäisi laillisesti Kalmariin. Tämä sisämaan kautta koukkaava reitti on selkeä, mutta matkan varrella ei ole minkäänlaisia palveluita. Lapissakin on palveluita tiheämmässä. Lisähaastetta toi tietyömaa, joka alkoi Tingsrydistä. Kiertotie olisi ollut, mutta päätin ajaa tietyömaan läpi koska polkupyörällä ajoa ei oltu kielletty. Reilut 40 km "maastopyöräilyä". Päädyin lopulta meluisaan hotelliin Nybrossa. Puolassa mölyävät asiakkaat ajettaisiin ulos opettelemaan ihmisten tapoja, mutta tämä on Ruotsi.
9.6.2009 ti Nybro-Kalmar-Timmernabba 95 km Esimerkki ruotsalaisesta pyörätiesuunnittelusta. Eikun takaisin.
Kalmarista pääsisi Ölantiin, mutta Ölannista joutuisi tulemaan takaisin samaa reittiä. Laivayhteys Oskarshamniin avautuu vasta 12.6. ja Gotlantiin 21.6. Ölantiin pyöräilijät vie linja-auto sillan yli. Matkatoimiston kesätyttö antoi väärän lähtöpaikan linja-autolle. Sekin vahvisti päätöstä jättää Ölanti väliin. On pakko ajaa Oskarshamnin suuntaan pyörällä. Se tietää vaikeuksia, koska pyöräilijöille tarkoitettu viitoitus on hyvin satunnaista. Matkalla vastaan tullut saksalaispyöräilijä neuvoi reittiä ja kohtuullisen yöpaikan Timmernabbassa. Kiitos hänelle avusta.
10.6.2009 ke Timmernabba-Oskarshamn-Visby-Nynäshamn 43 km
Visbyhyn menijöitä:
Timmernabbasta ei ollut enää pitkä matka Oskarshamniin mistä pääsee Gotlantiin (Vuojonmaa itämerensuomeksi) Taas tuli paljon harha-ajoa. Ruotsissa ei saa
ajaa maanteillä, joihin on rakennettu aita keskiviivalle. Niitä rakennetaan koko ajan lisää, joten pyöräily vaikeutuu entisestään. Paikallinen sanoikin,että pitää olla paikkakuntalainen jotta pystyy ajamaan polkupyörällä Ruotsin pyöräteillä.
Olin Visbyssä muutaman tunnin. Kaupungissa on yksi ainoa b&b paikka. Varattu. Samoin hotellit. Asuntoja olisi voinut vuokrata n. 200 euroa yö! Niinpä otin iltalaivan Nynäshamniin missä satamassa on vaatimaton mutta kallis hotelli. Sain viimeisen vapaan huoneen.Huhhuh.
11.6.-12.6.2009 to-pe Nynäshamn-Södertälje 57 km
Södertälje on kansainvälinen kaupunki.
Tällä kertaa kukaan valopää ei ollut vielä keksinyt rakentaa aitaa maantien keskiviivalle, joten Södertäljeen on helppo ajaa fillarilla. (toistaiseksi?) Pari yötä veljen perheen luona. Södertäljeen kannattaa matkustaa mikäli haluaa tutustua suomalaisten kaupunkien tulevaisuuteen. Ruotsalaiset ovat lähteneet joistain kaupunginosista pois. Tilalle tuodaan Lähi-idästä asukkaita.
13.6.2009 la Södertälje-Tukholma 45 kmAutolla matka olisi 30 km, mutta polkupyöräilijät pannaan kiertelemään pitkin lähiöitä. Heikosti merkittyä ja huonosti suunniteltua pyörätietä. Alkumatka on kivaa vanhaa Tukholman tietä, mutta Fittjassa hävisi sekin tie. Ruotsi on suunniteltu autoilijoille. Varmaankin eräs syy on Ruotsin vahva autoteollisuus, jonka edut ovat etusijalla. Pyöräilyhän ei ole kenenkään edun mukaista, koska se ei edistä kuluttamista. Eikä pyöräteiden tekeminen työllistä tarpeeksi.
Fittjassa on rakenteilla kaunis moskeija.
Ruotsalaista pyörätiekulttuuria.
Viking Linen terminaaliin odottelemaan laivaa. Palvelut on terminaalissa tosi alkeelliset. Kahviautomaatti ja siinä kaikki. Jos menee varsinaiseen kahvioon ei saa pyörää mukaansa. Se jää Tukholmaan siinä tapauksessa.
Suomalaisia matkailijoita ei selvästikään arvosteta vaikka laivalinja vie Suomeen ja asiakkaista suurin osa on suomalaisia. Kaikki opasteet ja ohjeet on vain ruotsiksi. Milloinkahan suomalaiset asiakkaat alkavat äänestää jaloillaan? Asiakas ei ole kuningas Viking Linella jos hän on suomalainen. Paitsi ellei ole ruotsinkielinen.
14.6. su Turku-Korpilahti linja-autolla.
Vesisade auttoi päätöksenteossa.
15.6. ma Korpilahti-Jyväskylä 30 km
2300 km. Reilu 4 viikkoa. Mielenkiintoinen kokemus. Itämeren itäpuolta voi suositella pyöräilylomailuun. Länsipuolta vain saarien osalta. Naurettavaa on se, että kävin kahdeksassa maassa ja eri valuuttoja oli 7 kpl. Kansainvälinen euro ja sitten näitä pikkuisia paikallisvaluuttoja kuten Viron,Tanskan ja Ruotsin kruunut sekä lati, liti ja zloty. Tilanteesta hyötyy vain rahanvaihtajat ja pankit.
Seuraavat Euroopan parlamentin jäsenten vaalit (europarlamenttivaalit) toimitetaan kaikissa EU:n jäsenvaltiossa kesäkuussa 2009. EU:n neuvoston vahvistama vaaliajankohta on 4.-7.6.2009, jona aikana vaalit on toimitettava jokaisessa jäsenvaltiossa. Suomessa vaalipäivä on sunnuntai7.6.2009 ja ennakkoäänestys toimitetaan kotimaassa 27.5. - 2.6. ja ulkomailla 27.-30.5.2009.
Vaaleissa valitaan jäsenet Euroopan parlamenttiin kaikista EU:n jäsenvaltioista. Suomesta EP:n jäseniä valitaan 13.
Näyttäisi siltä tässä vaiheessa, että on äänestettävä ennakkoon tällä tietoa jollain paikkakunnalla Liettuassa,Puolassa tai Saksassa.
Oheiset luvut kertovat vastaansanomattomasti miten mätä Rkp-hallituksen aluepolitiikka on. Ainoa puolue joka sitä kritisoi on Perussuomalaiset. Eduskunnan ainoa oppositiopuolue.
Tilastokeskus laskee valtion verotulojen ja menojen jakautumisen maakunnittain kahden vuoden välein. Uusimmat luvut ovat vuodelta 2006:
Eniten valtiolta tulonsiirtoja asukasta kohden menee siis Ahvenanmaalle. (Lähde: HS 17.1.09)
Ahvenanmaa puolestaan on Suomen vaurain alue ja EU:n 20. vaurain alue. (STT 19.2.09)
STT 19.2.2009: "Ahvenanmaa on EU:n 20. rikkain alue, käy ilmi unionin tilastotoimiston Eurostatin tilastoista. Ahvenanmaan bruttokansantuote on 47 prosenttia EU:n keskiarvon yläpuolella."
Eurostatin 19.2.09 julkistama tilasto perustuu vuoden 2006 bruttokansantuotetietoihin. Vielä vuonna 2004 oli Ahvenanmaa vasta kolmas valtion nettomenoissa asukasta kohden. Mutta vuonna 2006 Ahvenanmaa oli jo noussut ensimmäiseksi. Valtio tukee mielellään tuota Suomen ainoaa virallisesti muukalaisvihamielistä maakuntaa.
Ainoa puolue joka Rkp:n ja hallituksen aluepolitiikkaa kritisoi on Perussuomalaiset. Muut oppositiopuolueet eivät sitä tee. Ne kritisoivatkin Perussuomalaisia!
Ruotsalainen kansanpuolue perustettiin Suomeen vastustamaan suomen kieltä Suomessa. Puolueen ideologinen isä on rotuopeistaan tunnettu A.O.Freudenthal. Kuvasta näkee mitä Espoossa paikallinen rkp:läinen on saanut aikaan. Espoossa pääkieli on suomi, mutta paikalliselle rkp:läiselle ei suomi tietenkään käy kirjaston nimenä muuta kuin sivuroolissa.
"Aluekirjastonhoitaja Sunniva Drake kertoo painiskelleensa nimivalinnan kanssa ja päätyneensä lopulta libraryyn." (paikallislehti Vartti 16.2.09) Mainittakoon, että edellisissä eduskuntavaaleissa Rkp kuitenkin markkinoi itseään suomenkielisille suomalaisena kansanpuolueena.
Tulee mieleen muutama vuosi sitten Ahvenanmaalla rakennettu Eckerö-halli ja sen julkisivusta käyty keskustelu Ålands tidningenissä. Hallia on tarkoitus markkinoida myös Manner-Suomeen, mutta kun siellä(kin) asuu niitä suomea puhuvia. Eckerö-hallin sisäänkäynnin yläpuolella on tervetuloa toivotukset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Keskustelu käytiin siitä voiko tervetuloa toivottaa myös suomeksi. Maksaviksi asiakkaiksi meitä kuitenkin halutaan, mutta voiko toivottaa tervetulleeksi suomeksi. Siinäpä "ongelma" Ahvenanmaalla, joka on Suomen ainoa virallisesti muukalaisvastainen maakunta. Lopputulema oli se, että suomeksi voidaan toivottaa tervetulleeksi, mutta mihin sijoittaa tervetuloa suomeksi. Vaihtoehdot olivat vasemmalla, keskellä vai oikealla. Keskellä ei käy. Se on varattu ruotsinkieliselle tervetuloa toivotukselle. Vasemmallakaan ei ole hyvä, koska ihmiset lukevat vasemmalta oikealle ja silloin suomeksi olisi ensin. Mikä oli lopullinen ratkaisu ei ole tiedossa.
Espoon rkp:läiset ovat tulleet samaan lopputulokseen. Tilanne johtaa siihen,että suomen kieli on Suomessa sekä ruotsin että englannin puristuksessa. Rkp:n tärkein ja keskeisin politiikan teon osa-alue on kielipolitiikka suomen kieltä vastaan. Silloin työkaluksi käy englantikin. Pienempi paha. Niinpä kun aikoinaan Tielaitoksen uudeksi nimeksi esitettiin Tietapio se ei käynyt Rkp:lle koska se on suomea. Niinpä piti keksiä ei-suomenkielinen nimi joka käy Rkp:lle. Päädyttiin Destiaan.
Tätä rataa tämä peli menee ja Rkp heiluttaa tahtipuikkoa niin kauan kun se on Suomen hallituksessa. Ja kauan se on ollut. Aivan liian kauan. Yhtä mittaa vuodesta 1978 ja sitäkin ennen vuosikymmeniä. Ärähtääkö Ruotsi jos Rkp pudotetaan Suomen hallituksesta vai mistä kiikastaa? Ruotsille luulisi käyvän myös jonkun toisen puolueen "kotihurri" Suomen hallituksen ministeriksi tyyliin Alexander Stubb? (Kuva: Harri Nyman Vartti 16.2.2009)
Shorinji Kempo-veteraanit tapasivat 12.9.2009 menehtyneen Tiina Saukkosen muistelutilaisuudessa lokakuun 25.päivä Jyväskylässä.
Kuvan otti Tiina Tikanoja os. Elo. Edessä vasemmalta on Vesa ja Alpo. Keskirivissä vasemmalta Jami, Tartsi, Arska. Takana vasemmalta katselee Iso-Jami ja Pietu. Tilaisuus oli aika erikoinen ja mieliinpainuva. Toisaalta muisteltiin pois nukkunutta Tiinaa. Toisaalta muisteltiin menneitä ihan hauskalla mielellä. Tuskinpa Tiinakaan olisi halunnut, että tapaamisemme olisi ollut pelkkää murhetta. Elon Tiina oli tehnyt todella suururakan tapaamisen järjestämiseksi. Monet mukana olleista ei asunut enää lähimaillakaan.
Erikoista on kun tekee gasshon Tiinalle niin Tiinan näkee ihan "elävänä" verkkokalvoillaan. Niin paljon harjoiteltiin yhdessä silloin aikoinaan. Kuvassa olevista Ratisen Vesa on edelleen kempo-aktiivi ja toimii senseinä Vaajakoskella.
Kempo oli ja on edelleen hyvin sosiaalinen harrastus. Siinä ei voi edistyä ellei tee yhteistyötä muiden kanssa. Muistimme kyllä niitä,jotka eivät olleet paikalla tällä kertaa. Omasta puolestani mieliinpainuvia ovat olleet esim. Saarijärven leiri ja sen käpyjuoksu, "Kakolan" treenit, japanilaisten vierailut, Kortepohjan saunaillat ja yliopiston peilisali. Ja tietenkin silloiset harjoittelukaverit joiden kaikkien nimiä ei millään enää muista,mutta mainittakoon sensei Fumiyasu Sakata, Bernard, Uusoksan Kake, Hyytiäisen Timo, Kössi, Poplu, Katajamäen Jaska ja tietenkin Saarijärven harjoittelukavereista vaikkapa Mäkelän Sepi, Tuimalan Harri, Leppäsen Jarmo, Peltolan Sirkka ja Pollarin Upi. Ai niin Hiutale sekä Tervalan Leena...
Jäälyhty tehdään näin. Ämpäri täyteen vettä ja ulos pakkaseen. Vesi jäätyy niin, että keskelle jäänyt jäätymätön vesi voidaan kaataa pois. Saatu jäälyhty kumolleen ja pohjalle kynttilä. Takana olevat jäälyhdyt on väritetty punajuurisäilykkeen nesteellä. Edessä oleva versio on kirkas. Siinä on vain kaksi jäälyhtyä päällekkäin. Hyvin palaa eikä ole tulipalovaaraa.
Melkein herkeämätön odotus vihdoin palkittiin. Pyöräilyseura Jypsin merkittävässä asemassa oleva luottamushenkilö luovutti juhlallisin menoin pm-pokaalin loka-marraskuun vaihteessa. 
Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla voi äänestää Vuoden turhakkeesta. Itse äänestin vuoden turhakkeeksi pakkoruotsin.
Eilen sitten päätettiin edetä putkiremontissa seuraavaan vaiheeseen, ylimääräiseen yhtiökokoukseen. Kaksi tarjousta tuli. Tarjouksen tekijä toisessa on Are Oy ja toisessa LVI Mak-Tek Oy. Tekijät on silti samat. Kummatkin tekevät linjastosaneerauksen ("putkiremontin") vanhalla tekniikalla. Neljä muuta yritystä joilta tarjous myös pyydettiin eivät jättäneet tarjousta.
Näyttäisi äkisti mustikalle, mutta on variksenmarjaa toiselta nimeltä kaarnikkaa (Empetrum nigrum). Maku on mieto. Voi käyttää mehuihin esimerkiksi mustikan kanssa. Siitä voi tehdä hilloa myös. Tällä kertaa osa saaliista menee salaattiin ja lopuista tehdään hilloa. Juustojen kera nam. Variksenmarjassa on eniten flavonoideja. Mitä mustempi marja sitä enemmän siinä on flavonoideja. Mustikka ja mustaviinimarjakin jäävät toiseksi.
Kempo oli ja on edelleen hyvin sosiaalinen harrastus. Siinä ei voi edistyä ellei tee yhteistyötä muiden kanssa. Muistimme kyllä niitä,jotka eivät olleet paikalla tällä kertaa. Omasta puolestani mieliinpainuvia ovat olleet esim. Saarijärven leiri ja sen käpyjuoksu, "Kakolan" treenit, japanilaisten vierailut, Kortepohjan saunaillat ja yliopiston peilisali. Ja tietenkin silloiset harjoittelukaverit joiden kaikkien nimiä ei millään enää muista,mutta mainittakoon sensei Fumiyasu Sakata, Bernard, Uusoksan Kake, Hyytiäisen Timo, Kössi, Poplu, Katajamäen Jaska ja tietenkin Saarijärven harjoittelukavereista vaikkapa Mäkelän Sepi, Tuimalan Harri, Leppäsen Jarmo, Peltolan Sirkka ja Pollarin Upi. Ai niin Hiutale sekä Tervalan Leena...
